Suomalaisnuoren kuva

Kun asuu täällä ettäänperällä ei ihme jos on pudonnut kelkasta ja moni kuva ja käsitys asioista aivan vinksahtanut.
Niin kuin nyt kuva suomalaisnuorista.

Olen ajatellut, varsinkin näin Dohan MM-kisojen aikoihin, että suomalaisnuori on enemmän näiden näköinen

kuin näiden

Mutta näin ei kai sitten ole, ainakaan stadissa, koska Hesari on ottanut Nyt-liitteen (27.9.2019) nykynuorten edustajiksi nuo kaksi suomalaisnuorta, milleniaalia, Ajak Majokin ja Vertti Vesalan, käsittelemään Anna-Leena Härkösen Häräntappoasetta.

Ei tietenkään kirjaa (kuka nyt romaaneja lukisi!), vaan elokuvan. Murhaavan tuomion sai elokuvakin ja varsinkin sen idis:
-Tämä sukupolvi on kapitalismilla päättänyt aiheuttaa ilmastokriisin, joka tulee tuhoamaan ekosysteemin meidän eliniän aikana. Tällaisessa ajassa yksilölliset haasteet jää ajan haasteiden alle.

Eikä niin kuin yksilömurhekeskeisessä Häräntappoaseessa. Muutenkin elokuvan seksuaalisuus on Pikkukakkosen asteella.
Tietämätöntä netitöntä lankapuhelinväkeä liikkeellä - tuolloin.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Luen tätä nyt näin

Yhtä aikaa luen Lehtosta ja Härköstä, klassikkoa ja nykypölyä. Lehtonen riittäisi yksinkin luettavaksi, Härkönen jäisi ohueksi. Käkriäiset Puttosten kainalokeppinä on tarpeen. Jotta lukijana jotain Härkösestä kostuisin. Pelkkä moderni BB-elämä ei riitä mielenkiinnon ylläpitoon, sen verran vanhaa sukupolvea olen, ettei jaksa melskata Puttosten mukana tavaran perässä.

Liitän Juutakseni, jota olen tutkaillut jo pitemmän aikaa, Eevin rinnalle.

Juutas Käkriäinen on palaamassa matkalta, niin myös Eevi Puttonen, lottovoittaja.
Molempien matka päättyy mahalaskuun. Juutas palaa lähimatkaltaan kahdeksankymmenkiloista jauhosäkkiä kantaen tuskaa täynnä; Eeviäkään eivät enää juuri kiinnosta kaukomatkan ensimmäisen luokan edut, sängyiksi taittuvat penkit eikä free tarjoilu.
Juutas on nähnyt sahan omistajan hienoudet ja saanut pientä kunnioitustakin kansanparantajataidoistaan; Eevi elänyt omine uima-altaineen Thaimaassa palvelualttiin henkilökunnan huomissa.

Nyt on aika pudota arkeen.

Molempien kotiintulo on suurinpiirtein surkea katastrofi.
Juutaksen puoli-ilmainen hiellä kannettu jauhosäkki repeytyy; ketunpesille ovat häipyneet heinäntekijät. Vihoissaan Juutas tappaa kanan ja on haljeta raivosta.

Eeviä vastaan tulee ilkkuva naapuri: huumepoliisit ovat käyneet rauhoittamassa juhlivaa aviomiestä ja tämän remuavaa seuruetta, jonka jämiä vielä on jäljellä kotisohvalla. Ne saavat lentävän lähdön Eeviltä, mutta kukaan ei sentään kuole.

Että semmoista elämää: oletpa rikas tai köyhä.
Mailissa kysyn Vanhikselta, kumpi elämä parempi: köyhän vai rikkaan. Saan vastaukseksi hyvän analyysin kuten Vanhikselta aina:

Romaanihenkilöt ovat usein aika yksiulotteisia. Onko Konsta Pylkkänen onnellinen. Se on eri asia kuin se, että lukija ja romaanin muut henkilöt hänelle naureskelevat. Ehkä olen tosikko, mutta aika usein tuohon ”kansanmiehen” kuvaukseen liittyy jonkinlaista ivaa, mutta täytyyhän kirjan myydä.

seur.
http://hikkaj.blogspot.fi/2014/09/harkonen-on-paketissa.html

Kennedymäisen nopeasti

Tämän helpommaksi ei lukeminen tule: sanat virtaavat kuin vesi hanasta. Välillä kuumempana, välillä kylmempänä, haaleana käsipesuna suurimman ajan.
Hanaa ei viitsi sulkea vaikka huomaa käsien puhdistuneen jo ajatammon.
Tuntuu hyvältä liotella.

Suuhun sopivat ja silmiin osuvat. Sen kuin mennä lorotellaan, ihan kivasti. Kerrankin kaunokirja jota sumeilematta voi lukea kennedymäisen nopeasti sisäpiirissä pysyen.

Minulle kennedymäinen pikalukeminen kaunokirjallisuudessa merkitsee korkeintaan viittäkymmentä sivua illassa: sentään raaputeltava sanojen alle omia onkaloita, mielleyhtymiä kaikessa rauhassa.
Aika ajoin pysähdyttävä assosioimaan, mikä, ja sehän se, on lukemisen suola.

Että osaa olla banaaliaiheeksi kiinnostavaa tekstiä!
Niin ennakoitavia tapahtumia: niin odotettua, niin yksinkertaista. Niin silti: sakseissaan pitää. Ja mukavapa tuo välillä on pistäytyä nykyajassa Putkinotkojen ja Kuubien ohessa.

Härkönen osaa suuhun sopivan dialogin, näyttelijäkin kun on.

Tämä Häräntappo-Anna-Leenan Kaikki oikein on kuin jokin Kolmosen, Nelosen tai Subin viihdeohjelma, Maajussille morsian, Vain elämää, BB, tai jokin johon helposti jumittuu.
Kiinnostavaa ihmisen käyttäytyminen oudossa ennen kokemattomassa tilanteessa on, niin kuin noissa ohjelmissa, tai tässä rompsussa, jossa voitetaan yksin, pariskuntana, seitsemän oikein lotossa seitsemän miljoonaa.

Sadannella sivulla menen, Eevi-voittaja kertomassa baarissa skumppaa pöydällä ensimmäiselle ulkopuoliselle, parhaalle ystävälleen, Hannalle, että näin on päässyt käymään ...

seur.

http://hikkaj.blogspot.fi/2014/09/700-ranneketjua.html

Mikään tutkija ole, mutta

Kaikenlaista se ajatus sylkee = eikö muka enää muuta huolta mulla kuin problem

'miten paljon Huovinen sai vaikutteita Haanpäältä?'.

Lienee Rajala tai joku muu Huovis-tutkija asiaa tutkinut. Olisi kiva tietää, kun vankka perstuntuma on, jotta aika paljon. Viimeksi itse olen asiaa honaillut Joulukalenterissa, jonka kaikkien luukkujen alta paljastui Pentti Haanpää. Kaikkien!
Vaan mitäpä tuosta tietämään, lopulta: senkun lukee ja nauttii. Kumpaisestakin.

Tämä uusimman Haanpään, Eräs Avioliitto ja muita kadonneita juttuja, jälkeen sekä yhtä julkaisematonta romaanikässäriä lukuunottamatta, nyt kaikki Haanpäät lienevät piiloistaan löytyneet.

Haanpää-tuntija Matti Salminen on kaivellut nämä 29 juttua monen mutkan ja selän takaa.
Yhdeksi suurimmista pimittäjistä Salminen mainitsi Haanpään elämäkerrassa, Pentti Haanpään tarina, Otavan kustannustoimittajan, Eino Kauppisen, joka heti hautajaispäivänä oli 'rojauttanut' Pentin työpöydän sisällön pahvilaatikkoonsa.

Salmisen löytöpaikkoina on moninainen nimike lehtiä, joihin Haanpää on kirjoituksiaan lähetellyt pienin muunnelmin jo valmiista kirjatekstistä, Noitaympyrästä, Vääpeli Sadon tapauksesta, Isännistä ja isäntien varjoista, Korpisodasta, Taivalvaaran näyttelijästä jne.

Lisää liksaa Pentin piti saada, kun ei mitenkään varma ollut, uskaltavatko kustantajat painattaa 'yhteiskunnan vihollisen' tekstejä kirjoiksi asti.

Mielenkiintoinen lehtiluettelo siitä muodostuukin:

• Nyyrikki 1927 (kirjoittajanimellä Jopi Jousijoki)
• Työväen Joulualbumi 1932,1937,1938
• Työväen Joululehti 1934
• Tulenkantajat 1935
• Kirjallisuuslehti 1935
• Työläisnuorison Joululehti 1936
• Työn Joulu 1936, 1937, 1940
• Kirjallisuuslehti 1937
• Kansan Joulu 1937
• Kaltio 1945
• Suomen Invaliidin Joulu 1945
• Suomen Kulttuurirahaston 10-vuotisjulkaisu 1949
• SKDL:n Vappu 1949
• SKDL:n Joulu 1950
• Nuoren Voiman Liiton 30-vuotisjuhlajulkaisu Nuori Ikaros III 1951
• Kiina sanoin ja kuvin 2013!

Tässä mennään nyt siis viimeisillä 'penteillä' syyssäihin, vaan eiköhän näillä pärjäillä kun sekaan dippaa Putkinotkoa, ja kas kas! Anna-Leena Härkönenkin uusimmallaan, Kaikki oikein lottovoittajallaan, on kevytkenkänä hypähtänyt yöpöydälle.