9.7. -77 (la)
Koulutus kansakoulussa ja koko vanhassa koulusysteemissä kasvatti PÄTKÄIHMISIÄ.
Koulun tieto oli pätkätietoa: pätkä sieltä, toinen täältä. Pätkä Suomesta, pätkä Itävallasta, pätkä niittyleinikistä, pätkä rhododendronista, vailla kokonaisuutta. Taraxacum officinale.
Tänään ensimmäisen kerran ymmärrän integroinnin tarpeellisuuden, mutta miksi
Meidät on kasvatettu, minut on varustettu elämää varten kuin soutaja, joka tyrkätään yksin vesille varusteina vene ilman tappia, äyskärittä, airo vailla paria, mela ilman vartta, purkkieväät vailla syömäkaluja. Soudan kuin hullu, uskon selviytyväni, koska minulle niin on vakuutettu, ja takuulla jonkin matkaa rannasta uppoan.
(Saman päivän yönä aitassa)
Toissa iltana olin kaupungissa yötä. Menimme Peran kanssa kapakkaan heti luentojen jälkeen, klo 16. Istuimme punaisessa baarissa ja nautiskelimme kallista kaljaa sen kummemmin humaltumatta. Kahdeksan maissa Pera soitti vaimonsa mukaan. Juttelimme koripallosta mestaruussarjavalmentajan kanssa ja siirryimme uuteen kapakkaan, missä 7-henkinen neekeriyhtye soitti puolialastomina. Jossakin vaiheessa tipahdimme alas yökerhoon ja istuuduimme hämärään nurkkaukseen; jytä soi.
Olin tyytyväinen iltaan, oli rauhoittavaa. Istuin ja katselin, keskustelimme Peran vaimon kanssa kuolemasta, hänen isänsä oli kuollut kuukausi sitten. Tunsin asian, liikuin omalla alallani, vahvoilla. Pera sen kuin torkkui. Puoli kahden aikaan Pera lähti vaimoineen pois. Jäin istuskelemaan yksin pöytääni: olin tullut sitä varten, että saan olla loppuun saakka, kukaan ei ollut pois hätistelemässä.
Oli rauhoittavaa katsella jytääviä ihmisiä, onnettomia humalaisia ja kuvitella jokaisen yökerhoasiakkaan sisintä toivottomuutta. Koin voimakkaana, miellyttävänä asiana sen, ettei minun tarvinnut etsiä seuraa vakituista naisystävää, mahdollista tulevaa vaimoa, vaan sain keskittyä pelkkään olemiseen. Minullahan on jo sen sorttinen.
Yökerho oli täynnä. Viereisessä pöydässä istui mannekiinivartaloinen nainen täydessä jurrissa tyttökaverinsa kanssa. Mannekiini veti tupakkaa, ei vaan sikaria jatkuvasti. Joku kävi pyytämässä tanssimaan, muttei mannekiini suostunut. Sivukuva näytti pettyneen ihmisen kasvoja. Kysyi hän minulta kynää lainaksi, mutta mistäpä minä.
Vähän ennen valomerkkiä lähdin pois ja kävelin torille siltojen kautta. Puolessa välissä siltoja olevalla saarella sijaitsee korkeakoulun tutkimuslaitosrakennus - ja mitä hullua: puoli kolmen aikaan valoisana kesäyönä oli koko toinen kerros valaistuna ja avoimesta ikkunasta näkyi tutkijan?pää-ä, viisas nuppi! Onpas innostunut työstään.
Kävelin torille ja ostin sulkeutuvasta grillistä kuusi nakkia, jotka saksalaisella mit guten appetitilla psistelin psoskeeni, heh, lokkien seassa kalanmyyntipöydällä. Tori oli autio. Taksit odottelivat humalaisia kumaraisia hallin päässä. Joitakin hoipertelijoita pyöri kalapöytien ympärillä.
Oikein kiva, tavallisuudesta, arkielämästä poikkeava ilta, terapeuttinen. Suosittelen tällaistakin hiljentymistä.
*** myös
