Tämä Mies ei kuitenkaan mene sinne siinä tarkoituksessa, missä nuorempana saattoi mennä tai missä kotimaisissa elokuvissa aittaan mentiin. Tämä Mies polvistuu sängyn laitaan aivan muinamiehinä ja muut mielessä sisälle päästyään. Hamuaa seslongin alta pitkän pahvilaatikon käsiinsä. Puhaltaa pölyt.
Ulkona vetää laatikosta pitkän pötkön.
Karistelee laatikon pohjalta helisevät osat ja hiirenkakat, kunnes lopulta tipahtaa vähemmän uudennäköinen ohjekirja, vaikka uudesta koneestahan on kysymys. Varsinainen kysymys kyllä!
Soipiko peli, lähteekö käyntiin?
Ja miksei lähtis jos kerran uusi?
No sikskun peli on ollut ostopaketissa kolmekymmentä vuotta - jemmassa vuodesta 1991.
Mitä se siellä?
No sitä kun aidanleikkuu on ollut somempaa käsisaksin. Luonnonrauhaa. Ei turhaa meteliä. Naksutusta vain, kuin linnun laulua.
No miksei enää saksin?
Voimat hupenevat, vähä kerrasssaan pehmenee. Muutenkin kuin aittavoimiltaan.
Nuin vastailee TM jollekin kummalle kyselijälle, joka härrää korvissa kuin itikka.
Tämä Mies oikoo ohjekirjan, haisteleekin, josko läikkä hiirenpissille vielä haisisi. Kokoa sitten koneen kasaan.
Ja vot!
Eikun aitaan kii!
 |
| vaikka pyykkitelineen rautaan puris |
Hannu Mäkelä: Pilven reuna
tänään Kirjavinkeissä
