Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pekka Kejonen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pekka Kejonen. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Maailma ilkosillaan

korona-ajantappoa vuorostaan sisällä

Pientalolaiset ylittävät hevosvankkureilla jokea, Jack-koira yrittää uida yli - katoaa.
Sortavalan Vaikkosalmen laululavalle kokoontuu tuhatpäinen laulajajoukko. Sortavalan poika, Lasse Pöysti, pääsee radioon esittämään runon, seuraavana kesänä jo Suomisen Olliksi.
Pimeissä tunneissa Pauliina, 12v, ostaa rintsikat - jotta ?
Kim Uni on kadonnut, mutta löytyy jälleen. Katosi kuin Juuan mies yönselkään - lämpökameran avulla löytyi?
Hesariin Aulis on taas värkännyt melkoisen sopan, mitä maailmassa tapahtui toukokuussa eri vuosikymmenillä. Että ärsyttää nuo täsmentämättömät pelkät etunimi-, sukunimi-, joki-, liikennemerkki- jne.-kysymykset!

Aika pesurumpu se on tuo hartioiden yläpuolella keikkuva kone, päänuppi, sisus melkoisessa kierteessä ja pyörityksessä koko ajan koronan pesuvedessä pyörimässä.
Ota siitä selvää, miten puhdasta tulossa!

Onneksi pyörityksestä on keino irrota: runo.
Jopa P. A. Kejonen kelpaa!

Luet vaikkapa yhdenkin hyljeksityn kejosen, niin, pääset toiseen ulottuvuuteen, toisen maailmaan. Järin toiseen maailmaan ei aivan, sillä Kejosella on jos ei aina järki päässä niin kuitenkin kusiluistimet maassa.
Kejonenhan päästelee yhtenään maailmasta niin kuin lapsi keisarin vaatteista. Tokaisee minkä näkee: maailman ilkosillaan.


Kaksikin Kejosta on 'työn' alla: Pohjoinen on kunniallinen juttu sekä Kädettömän taputukset, WSOY 2010.

Oikeastaan Kädettömän taputukset nimenä kertoo Kejosesta kaiken - ja kahdella sanalla!
Yhdellä sanalla sanottuna: oivaltava.
"Uskoni ikuiseen paluuseen
- ainakin paikallisesti - vahvistuu.
Samat muurahaiset samassa rinteessä joka kevät."

(👀 varmaan tarkoittaa poliitikkojen valtataistelua, ei tietenkään näiden puhtoisten hallitusnaisten, ja kaiken maailman julkkisten sitkeää julkisuuteen työntymistä 👀)

"On vain hetkiä, joita sattuma järjestelee jonoon."

(👀 varmaan vois yhtyäkin tuohon Pekka Aunus Kejosen elämännäkemykseen - aivan aplodein palkita, so. kädettömin taputuksin 👀)


KIRJA-ARVOSTELUT


torstai 5. maaliskuuta 2020

PK:n kevät

Tänään emme joutavoita jorise.
Toimitamme asiamme nopeasti ja niin että tulkinta jää kunkin lukijan aivoituksiksi, sillä jokainen sana jonka lisään aiheuttaa harhaanmenoja, harhalatuja - niin: niitä asioiden vieriä, joista olen tavattoman kiinnostunut; tuokin aivoituksia vaatisi heti päästä GG:n kirjaan käsiksi.

Siis nopeasti, ripeästi tämänpäiväinen asia esiin:

'olen itseni kevät'

Sainpas kuin sainkin kakistetuksi, lainatuksi PK:n yhden kauneimmista lauseista, toiveikkaimman ainakin.
Mikä usko, toivo ja!
esikoisrunokirjasta:

ps 
ja nyt tänne räntään: 2020
🏂 hiihdot 13 + 11/ 748 km/€  = 118 h

sunnuntai 1. maaliskuuta 2020

Pekka Aunus Kejonen

- Voihan Risto Kejonen! kuuluu sanonta täällä päin. Senpä nyt lausun omaa möllöyttä sadatellen. Eihän se perjantainen elakelaisetsintä mistään runokirjasta mihinkään johda, eikä lasipöydän alta paistavasta mustasta Muotokuvia mustissa muistikirjasta, vaan kirjahyllyn Eeva Kilven Ihmisen ääni -sarjan viereisestä toisesta Ihmisen ääni -sarjan kirjasta, jota en muistanut edes omistavani: Pekka Kejonen. WSOY 1980.



















Arvioinutkin kirjan Karjalaiseen:


















"Tässä istun,
aikani Sillanpää
hämäläisessä maisemassa
elakkeeni kanssa.
Hyvä on olla
ja elake,                   →→→→→
se kestää maailman loppuun.
Minun maailmani loppuun."
 (Pekalla, s.-41, taiteilijaelake jo
  kolmekasina
  - eikä loppu lähelläkään.)







Eip ollut latoja ensin uskonut eläkettä elakkeeksi ja lisännyt eka aahan pilkut!
Ite tässä harmittelen ettei tuo nuori kirja-arvostelija ollut älynnyt painottaa Pekan puhetta luontoarvoista. Olisinhan voinut lainata vaikka tämän:

"Paradoksaaliselta tuntuu että luontoa on suojeltava yhdeltä luonnon osalta, ihmiseltä itseltään. Näitäkin mietin kun katselin[Ruunaan]kosken kuohuihin ja olin jo viittä vaille ryhtyä sorvaamaan 'koski[s]runoutta' kun muistin, että sillä alalla on jo spesialistinsa, Reino Rinteet ja muutamat muutkin, jotka reilusti uskaltavat tehdä itsensä naurunalaisiksi kaupunkikollegojensa keskuudessa puolustellalla niinkin vanhastavia arvoja kuin luontoa."

🏂 hiihdot 10/ 700 km/€  = 110 h