Pientalolaiset ylittävät hevosvankkureilla jokea, Jack-koira yrittää uida yli - katoaa.
Sortavalan Vaikkosalmen laululavalle kokoontuu tuhatpäinen laulajajoukko. Sortavalan poika, Lasse Pöysti, pääsee radioon esittämään runon, seuraavana kesänä jo Suomisen Olliksi.
Pimeissä tunneissa Pauliina, 12v, ostaa rintsikat - jotta ?
Kim Uni on kadonnut, mutta löytyy jälleen. Katosi kuin Juuan mies yönselkään - lämpökameran avulla löytyi?
Hesariin Aulis on taas värkännyt melkoisen sopan, mitä maailmassa tapahtui toukokuussa eri vuosikymmenillä. Että ärsyttää nuo täsmentämättömät pelkät etunimi-, sukunimi-, joki-, liikennemerkki- jne.-kysymykset!
Aika pesurumpu se on tuo hartioiden yläpuolella keikkuva kone, päänuppi, sisus melkoisessa kierteessä ja pyörityksessä koko ajan koronan pesuvedessä pyörimässä.
Ota siitä selvää, miten puhdasta tulossa!
Onneksi pyörityksestä on keino irrota: runo.
Jopa P. A. Kejonen kelpaa!
Luet vaikkapa yhdenkin hyljeksityn kejosen, niin, pääset toiseen ulottuvuuteen, toisen maailmaan. Järin toiseen maailmaan ei aivan, sillä Kejosella on jos ei aina järki päässä niin kuitenkin kusiluistimet maassa.
Kejonenhan päästelee yhtenään maailmasta niin kuin lapsi keisarin vaatteista. Tokaisee minkä näkee: maailman ilkosillaan.
Kaksikin Kejosta on 'työn' alla: Pohjoinen on kunniallinen juttu sekä Kädettömän taputukset, WSOY 2010.
Oikeastaan Kädettömän taputukset nimenä kertoo Kejosesta kaiken - ja kahdella sanalla!
Yhdellä sanalla sanottuna: oivaltava.
"Uskoni ikuiseen paluuseen
- ainakin paikallisesti - vahvistuu.
Samat muurahaiset samassa rinteessä joka kevät."
(👀 varmaan tarkoittaa poliitikkojen valtataistelua, ei tietenkään näiden puhtoisten hallitusnaisten, ja kaiken maailman julkkisten sitkeää julkisuuteen työntymistä 👀)
"On vain hetkiä, joita sattuma järjestelee jonoon."
(👀 varmaan vois yhtyäkin tuohon Pekka Aunus Kejosen elämännäkemykseen - aivan aplodein palkita, so. kädettömin taputuksin 👀)
KIRJA-ARVOSTELUT
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti