Mikkeli (mieli)kuvin

 sanojen todisteeksi kuvakertomus näistä ja muista:

• Otto Manninen (1872-1950) - Mikkelin lyskan poikia
• Anni Swan (1875-1958) - tyttökoululainen Mikkelissä
• Carl Gustaf Mannerheim (1867-1951) - Päämaja Mikkelissä
• Riikka Purra (s. 1977) - puolita päivin Mikkelissä

Mannerheimiksi luulimme häntä Naisvuorella auringon sokaisemina,

                                                ⮟🠇

Jalkaväkimuseossa käytyämme

ja Sodan ja rauhan keskuksen / Muistin sivuutettuamme,

viestikeskus Lokin ohitettuamme:

Vuorelta laskeuduttuamme, pitihän se tätäkin vaunua pällistellä, taas yhden kerran,

niin näki Hitlerin naamasta naamaan harmaasta akkunasta:

Anni Swania turhaan etsitittiin, vaan Riikka Purra löydettiin:

Käyköön Annista - sadunkertojia kumpainenkin!

Kertoi kulkeneensa hotellilta tämän miehen ohitse:

Mutta jos olisi tarkemmin katsonut vasemmalle näiden pensaiden taakse:

Olisi löytänyt 

itse 

runoilija 

Otto Mannisen.

Semmoinen reissu meillä, jotka tänne varjoon suojaan loppuhuipennukseksi varsinaista teatteria, matkamme päämäärää, pujahdimme katsomaan: Linnan juhlia.

ressun alta tällainen talo

Herääpä loppuhuokauksena henkiin se Sever Suhosen tuhannen markan kysymys: 

Onko Mikkelliin mänijöitä?

Muita? 

Vielä ennättää: siellä se asemalla juna yhä uottelloo:

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Siinä sivussa

Pääasiahan oli ihan muualla, mutta kun 'työmatkan' varrelle osuivat niin mikä ettei poikettu; menomatkalla rentouduttiin Mikkelissä ja kotimatkalla Valamossa.
Hauskaa oli kuten kuvista suorastaan aistii!

Ei, ei me sentään Mannerheimia tavattu, valtiopäivämies kuitenkin ja tuleva pääministeri - kai kysymysmerkin vaatisi? Mutta sanoipa hän, kun ennustelin jotta ennättää hymy hyytyä ennen kuin kuva on kamerassa, ettei hyytynyt viidessätoista prosentissakaan. Eikä hyytynyt vaikka kuvanottaminen kesti ja kesti.

Lokosa oli meininki, kieltämättä.
Ja lokosaa siellä Valmossakin, heti portilla, jossa tervetulontoivottajana kohtasimme yllättäen tyylikkään entisen ns. oman kylän tytön:

Eipä siis ihme jos
vähän ylivalotusta oli syytä käyttää - ja paistoihan se aurinkokin kaiken kukkuraksi!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös