Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

tiistai 8. lokakuuta 2024

Mikkeli (mieli)kuvin

 sanojen todisteeksi kuvakertomus näistä ja muista:

  • Otto Manninen (1872-1950) - Mikkelin lyskan poikia
  • Anni Swan (1875-1958) - tyttökoululainen Mikkelissä
  • Carl Gustaf Mannerheim (1867-1951) - Päämaja Mikkelissä
  • Riikka Purra (s. 1977) - puolita päivin Mikkelissä

Mannerheimiksi luulimme häntä Naisvuorella auringon sokaisemina,
                                                ⮟🠇



Jalkaväkimuseossa käytyämme

ja Sodan ja rauhan keskuksen / Muistin sivuutettuamme,
viestikeskus Lokin ohitettuamme:

Vuorelta laskeuduttuamme, pitihän se tätäkin vaunua pällistellä, taas yhden kerran,

niin näki Hitlerin naamasta naamaan harmaasta akkunasta:

Anni Swania turhaan etsitittiin, vaan Riikka Purra löydettiin:
Käyköön Annista - sadunkertojia kumpainenkin!
Kertoi kulkeneensa hotellilta tämän miehen ohitse:

Mutta jos olisi tarkemmin katsonut vasemmalle näiden pensaiden taakse:



Olisi löytänyt 
itse 
runoilija 

Otto Mannisen.

Semmoinen reissu meillä, jotka tänne varjoon suojaan loppuhuipennukseksi varsinaista teatteria, matkamme päämäärää, pujahdimme katsomaan: Linnan juhlia.

ressun alta tällainen talo

Herääpä loppuhuokauksena henkiin se Sever Suhosen tuhannen markan kysymys: 
Onko Mikkelliin mänijöitä?
Muita? 
Vielä ennättää: siellä se asemalla juna yhä uottelloo:
Kirjavinkeissä

2 kommenttia:

  1. Arvoisa hikkaj !

    Mitenkäs se Mikkelin Pamaus ... eikös sille ole mitään muistomerkkiä ?

    KOP, Jakomäki, Mikkeli, karhukopla, pankkirosvo ja panttivangit ... 8.-9.8.1986.
    Enemmän oli mediajulkisuudessa kuin se aiempi Wiipurin Pamaus.

    Jahka NATO asettuu taloksi, niin voipi isompiakin pamauksia sitten Mikkelissä sattua, jos tapettimies oikein yltyy.

    Maaherrantalon seinässä vois ehkä olla muutama säilynyt kolo muistona ... tai eihän sitä oo enää maaherraakaan ... kuka lieneekään joku Itä-Suomen AVi -johtaja ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voksi sir

      pankkejapa kun ei liiemmin enää ole, tai jos on, ne on monen mutkan takana piilossa, ja jos satut löytämään jonkun pankin, se on kiinni, eivätkä ne pankit taho ottaa asiakkaita vastaan vaikka oisivat auki.

      Semmonen on pankkikäytäntö nykyisin, toteutunut se Wahlroosin miete ja vaatimus: tavan tyhjätaskuasiakkat (persaukiset) tuovat vain hiekkaa ja kuraa pankin lattioille, niistä ei hyötyä ole.

      Alustukseksi tuo edellä kerrottu kysymykseesi: onko Mikkelin pamauksen muistomerkkiä näkyvillä?
      Ei ole. (jos ei sitten jossain jonkin pankin kätköissä reikänä)

      Sitä minä vaan, että nyt jos koskaan ois aihetta, vastalauseena palvelemattomuudesta, räjäyttää pankki, tehä se Mikkelin pamaus edes jonkun pankin edustalla.
      Josko ne säikähtäs, ne pankit, ja ruppeaisivat taas palvelemaan.

      ps
      Maaherrojahan ei tosiaan enää oo missään, paitsi Ahvenanmaalla.
      Koko Itäs-Suomen läänin maaherranahan oli Mikkelissä viimeisenä rouva, Alakappeen Pirjo.

      Poista