Siinä sivussa

Pääasiahan oli ihan muualla, mutta kun 'työmatkan' varrelle osuivat niin mikä ettei poikettu; menomatkalla rentouduttiin Mikkelissä ja kotimatkalla Valamossa.
Hauskaa oli kuten kuvista suorastaan aistii!

Ei, ei me sentään Mannerheimia tavattu, valtiopäivämies kuitenkin ja tuleva pääministeri - kai kysymysmerkin vaatisi? Mutta sanoipa hän, kun ennustelin jotta ennättää hymy hyytyä ennen kuin kuva on kamerassa, ettei hyytynyt viidessätoista prosentissakaan. Eikä hyytynyt vaikka kuvanottaminen kesti ja kesti.

Lokosa oli meininki, kieltämättä.
Ja lokosaa siellä Valmossakin, heti portilla, jossa tervetulontoivottajana kohtasimme yllättäen tyylikkään entisen ns. oman kylän tytön:

Eipä siis ihme jos
vähän ylivalotusta oli syytä käyttää - ja paistoihan se aurinkokin kaiken kukkuraksi!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Huonomakuisena olemista

Melkoisen Slummisuutarin tarjosi Joensuun kaupunginteatteri iltapäivään, heti sen jälkeen kun poika oli tarjonnut isänpäivä aterian; siksi kai nukuttikin makeasti kuin oravaista heti syönnin päälle, vaikka meno melkoinen oli teatteriväellä.

Perinteisestä Nummisuutarista ei ollut jäljellä kuin nimet ja juonentynkä, kaikki muut oli muutettu ja ulkoistettu: heh! Markku Maasiltakin mahakkaana goottiäitinä ja Rantasalo pyöränsarvissa kuin paraskin Merckx. Siinä seassa temmelsi sitten Eskosemme, Laura Hänninen, voimalla.
Entinen toki oli lopputulos: poikamies mikä poikamies (tämä nainen!) - ei muuta kuin takaisin peräkamariin.

Mutta noista enemmän tuolla ja täällä enemmän näistä vellosista: Matti & Teppo. Nämä turkulaiset olivat tyrkyllä iltasella syönnin ja näytelmän päälle.

Hitto kun olivatkin iltaseksi syötävän hyviä, vaikka kumpikin vanhoja kuin mitkä, yli kuudenviiden!
Takana

• 2,5 milj. km
• 1,5 milj. myytyä levyä
• 32 kultalevyä
• jne.

Ja kaiken takana fiinimmän väen halveksunta.

- Näinkö huono musamaku sinullakin! paheksuin Sydänpiiriä johtavalle väliajalla törmätylle. 

- No ei kai nyt nämäkään 1200 maksanutta tyhjästä voi maksaa 45 euroa ja kaikki sitten väärässä olla, totesi Tämä, - vaikka kuuntelen minä muutakin.

19 neliön kodista tänne tuhansien neliöiden Areenalle on pitkä taival.
45 vuotta kiertuetta.
Nyt liikkeellä kahdella rekka-autolla ja yhdellä linja-autolla kertoivat tulleensa: 12 esiintyjää näkyvillä lavalla, liki saman verran esiintymätöntä taustatöissä.

Jutuissa itseironia kukkii, mikä hauskinta, ja itse musa kuin tahko: lähtee, pyörii ja kas kas! kohtakos terästyvät tahkottavat - no me huonomakuiset.

Aivan toista olisi mennä kuuntelemaan näiden velipoikaa oopperaan, saisi nokkaansa nostaa kylillä kävellessä.
Eikä siellä kuulisi mitään näin banaalia, niin kuin Tepon juttua Alkosta tai Matin juttua Valamosta:

- Alkon myyjä kysyi että lihan vai kalan kanssako viini? - Ei kun Matin.

- Meillä muuten on porttikielto Valamoon! - Meillähän on periaate kaffeilla että munkki puoliks.

Silti: starat ovat staroja!
Sanokoot muut mitä sanovat.
Tohdinhan minä ladallakin ajaa, toisten tuhinoista välittämättä.

Siis josko nämä ovatkin vahvaitsetuntoisille tarkoitettuja nämä matit ja tepot ja ladat?

10 km/20





Pitäiskö ampua paukasta kuni Ukrainassa kuunaan

Mahottomiin männy kun Paratiisissa ei enää voi pissillekään ulos minkään puun juureen mennä: nuo samperin hulikopterit partiovat lipputangon nupin yllä. Millä asialla lienevät? Joku on tietävinään jotta vain kuvaavat taloja ja tontteja - ei sen vaarallisempaa - ja sitten kuvia syksymmällä kauppaavat.

Semmonen meteli ja mekkala että!

Olis ilmatorjuntatykki niin vähän humahuttais ...

Tuommosella härvelillä sitä muuten muinoin Helylän kentältä noustiin Laatokan ylle, ja Valamon saareen laskeuduttiin jo ennen Putinia, tai vielä julmempi sotilaskopteri se oli se öljylle haiseva räpiskö. Joka tapauksessa se oli Venäjän armeijan miehistönkuljetuskone, käytöstä ajat ammon poistettu.

Nunnalan ja munkkilan jälkeen seinälle

Olikin eilen antoisa päivä: Lintula, Valamo ja Karvion kesäteatteri, jossa Isän varjo toista kesää. Kertomus Valamon siirtymisestä uuteen paikkaan, Heinäveden Papinniemeen sodan jaloista sekä äidittömästä Orvosta, jonka isä kaatuu sodassa ja joka aluksi jää mummon hoteisiin.

Katsomossa istui kaksi ihka oikeata munkkia meidän parin-kolmensadan tavallisen lisäksi.

Lintulassa on rauhallista, Valamossa tapahtumaa yllinkyllin, eilenkin Konevitsa-kvartetti.
Lintulaan mennessä huvitti kun joku oli perustanut ronttoparkin tai vastaavan rysän tienvarteen kahviloineen kaikkineen, aivan siihen läheisyyteen.

Seinä alkaa olla valmis iltaan mennessä, sitten katolle ja verannalle - ei maalaaminen tähän lopu.
Aurinko räköttää selkään, ajatukset poukkoilevat eiliseen.