Elokuva-Aitta nro 2 / 1966
Kaksi persoonaa ponnahtaa esille näitä sivuja käännellessä. Ehkä myös siksi kun molemmat on livenä tavannut. Yleensähän ei julkkiksia oikeina oikein pidä, vaan ne ovat samassa rivistössä aku ankkojen, filmibondien ja monalisojen kanssa.
Vaan nämä kaksi ovat ainakin oikeita ihmisiä!
Heikki tosin vain vilahti ennen muinoin pyörällä vastaan, kääntyi kaupungintalon eteen, lukitsi pyöränsä ja livahti sisään. Mutta Heikki se oli! Kahila. Joensuussa.
Heikin äiti Linnea kertoo Jauhiaiselle kuvien kera pikku-Heikistä, joka oli melkomoisen vilkas penska. Varkaudessa asuttiin ja rakennusmestari isä kävi Ahlströmin tehtailla töissä.
"---on kertonut roikkuneensa joskus tehtaalla jossakin kauhean korkealla käsistään. Jos olisi pudonnut, ei olisi jäänyt kuin luu- ja lihakasa.""Kerrankin pika tuli kotiin kaikki vaatteet jäässä ja sanoi kurjalla äänellä: - Äiti nyt minä putosin järveen. - Niin näyt pudonneen, minä sanoin. Ja nyt minä annan sinulle selkään. --- Ja selkäänsä poika sai, vaikka vähän säälitti kun se oli niin märkä ja jäässä."Ja seuraavana sama homma."- Äiti, minä putosin taas. --- Ja selkäänsä heppu taas sai. Tällä kertaa hän oli päässyt itse kömpimään avannosta kuiville, mutta edellisenä päivänä sen pelasti joku toinen poika."
Virpi viipyi sittemmin pitempään silmäimme alla. Se kun piti luentoa viinahuuruisista elämänkäänteistään alttarikaiteen edessä meidän omassa kirkossa ja yöpyi partur-Pekan luona puheensa jälkeen, ja myiköhän vai jakoi tämmöisen elämäkerran itsestään: 🠊🠊🠊
Lehden kuvissa katsellaan poikaystävä Caesar von Walzelin kanssa missivuotta:
Mitä vielä?
Vuonna 1965 suosikkielokuvaäänestys, mukana suomalaiset filmit:
Laukaus Kyproksessa
Tunteita
Laituri
Täällä alkaa seikkailu
Vaaksa vaaraa
Onnenpeli
Kielletty kirja
⮜⮜⮜
Toki lehdessä mukana myös kansainvälistä glamouria:
CLAUDIA CARDINALE + ROCK HUDSON
Sitten ei muuta kuin lehden kannet kii ja kolmosta odottamaan:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti