Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

lauantai 31. elokuuta 2024

Naarasperho

Lukuprosessin eteneminen

Tomi NorhaNaarasperho
Lector Kustannus 2024

Turkulaisen muusikon Tomi Norhan Kirjallisia-blogia, jossa pariskuntana Taina & Tomi kimpassa arvioivat kulttuurin kirjoa, olen silloin tällöin lueskellut. Ja nyt paneutunut Tomin pitempään tekstiin, sillanpääläishämäläismäiseen lämpöiseen, hiljalleen keinahtelevaan lullaan. Metsäinen satu mielessä olen romaania edennyt. 
Vaan aina kun olen vaipumassa onnelliseen uneen, lulla yhtäkkiä pysähtyy ja on kaatumassa järin.

Noissa tunnelmissa olen Norhan Naarasperhoa lukenut, ja toivonut, jottei juuri mitään tässä soljunnassa tapahtuisi, vaan lämmin keinunta saisi jatkua.

Ei vaan saa.  Romaani vaatii tapahtumia.
Minä en. Mielessä aina se kaiken huippu: Kilpi. Volter.

Monta pahaa ilmestyy Ellin eteen, taakse, sivulle ja sisään. 

Elli on opettaja, joka kolmin siskojensa kanssa viettää kesäisiä päiviä huvilalla, ja koska nuorin on, on joutunut Marian ja Lempin tutkan ja komennon alle.
 
Yhtenä kauniina aamuna heti Ellin herätessä kippaa Maria moiteryöpyn Ellin niskaan:
- Oletko sinä taas mennyt kajoamaan itseesi. 
"Ei ole Marian asia mitä Elli kompukassaan tekee", vaikka noinhan Maria on vakuutellut.

Ellille riittää. Nousee silmitön viha ja puhkeaa raivo. Astioiden paiskintaa. 
Vankistuu vakaa päätös: "Laitokseen hän ei mene." 

Lähtee maailmalle, missä odottaa taas samanlainen pakkoakti, kuten kerran koulun kokoelmahuoneessa, jonne vanhempi lehtori välitunnilla hänet väkisin raahasi. Nyt samalla asialla pakopaikassa on naapurin vanha Matti.
 
Varsinainen romahduksen aiheuttaa tansseista löytynyt Oskari, joka tyrmää haaveen ja yhteisen tulevaisuuden: 
"– Kuvitteletko sinä, että minunlaiseni mies voisi mennä yhteen kaatumatautisen kanssa?"

Metsäiseen satuun orientoitumiseni saa viimeisen niitin siinä missä Elli maailmasta.

Hämäläisen hitaasti hivuttavan tarinan on Tomi Norha kirjoittanut, ensin myötäkarvaan myhäellen sitten ikenet hetkeksi esiin kaivaen. Erilaisen kuin mitä pitkän matkaa uskoin.

Kirjavinkeissä

2 kommenttia:

  1. Tämä on upea kirja. Ihan nousi karvat pystyyn taas kun luin, mitä olit kirjoittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM

      monenlaisiin tunnelmiin tämän lullan keinunnassa pääsee.
      Täytyy nyt lähteä katselemaan blogeista muiden tunnelmia perhosesta - paitsiossa olen niitä pitänyt, jotta uskaltaisin lukea kirjan omalla tavallani. Niin teen tosin aina.

      Poista