Stalinin kuolemasta 70 v

tänään - kirjeessä

Vasta! 

Olen elänyt, hengittänyt hetken samaa veristä ilmaa hänen aikanaan!

Sain äsken asiaan läheisesti liittyvän mailin Öisin - ja näemmä myös päivisin - ajattelija Straniuksen Pentiltä. jolla monta julkaistua kirjaa takana.

Stranius P. katselee A. Mänttäriin päin.

"Haastattelin joskus lähes 30 vuotta sitten

elokuvaohjaaja ALEKSEI GERMANIA,  tämän ja vaimonsa PIETARIN Millionnaja-kadun asunnossa.

Ohimennen Aleksei kertoi kuinka hän muistaa lapsuutensa päivämäärät 5-6.3.1953:

"Isä  juoksenteli housusillaan puolialastomana asuntoa ympäri kaksi päivää, hyppeli ilmaan riemusta, soitteli alinomaan tuttavilleen suunnilleen näin:

Kuulitkos, kuoli se perkele lopulta, tukehtui kai oksennukseensa, mikä ilon päivä, lihamylly on ohi, lopultakin ohi, otahan ryyppy!

Muista kertoa Annalle, kiireesti, en saa häntä kiinni!"

Noin siis Aleksein isä, kirjailija JURI GERMAN juhli Stalinin loppua. Anna (Ahmatova) oli Jurin tuttu ja myös usein vieraana tuossa samassa asunnossa, jossa Alekseita haastattelin talvisena yönä 1990-luvun puolivälissä...

Aleksei muisti hyvin "Annan kumaraisen mutta ylvään hahmon"

ps. "Lihamylly" ei ollut vielä ohi  (onko vieläkään?)  ja esim. Anna Ahmatovan poika Ljova Gumiljov vapautui leiriltä vasta vuonna 1956...

    yst terv. Öisinajattelija"

Kulkukoiran ovet kohta aukeamassa Penallekin.

Kiitän vapaudesta ja oikeudesta Penttiä kirjeen julkaisemiseen tässä ja nyt. 

On hyvin kuvaava/sopiva loppuyhteenveto Anne Applebaumin Gulag - Vankileirien saariston historiaan, Siltala 2022, jota olen 700 sivun jälkeen päättelemässä.

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

🏂 hiihdot  12+12 km 551 km /€ = 89 h

Kompromissi

Edessä taitaa olla viikko Tallinnassa - koronasta ja sen uusimmasta mutaatio-omikronista piittaamatta.

Älkää hätkähtäkö, matka tapahtuu Dovlatovin Kompromissin kautta. Siis lukemalla, visusti kotona pysymällä kahden rokotuskerran suojaamana, kolmatta odotellessa.

Idiootti-kustantamo, Hamina

Kirjaa suositteli vahvasti tuo vasemmanlaidan nukkumaton Öisinvalvoja/ajattelija, Pentti Stranius, jolla on tiukka opiskeluperstuntuma monen vuoden ajalta neuvostoliittolaisesta yhteiskunnasta. 

Hän on siis kokemusasiantuntija, joka suosittelee Dovlatovia KU-blogissaan.

 

Täyttä rautaa ja tosi on, kuuluu suomettamani suositus. Ja suomennos siinä samalla saa kehut:

"Pietarissa pitkään asunut, Kiteeltä kotoisin oleva kirjailija-suomentaja Päivi Nenonen on täydellisen kaksikielinen ja niinpä katusanastokin on hienosti hallinnassa!" 

Vankalla pohjalla on käännöstyö, ainakin Päivi Nenosen taannoinen oma kirja Maleskelulupa lupaa uskottavuutta asian hallintaan.

 

Ja tässä Kompromissin sisintä Neuvosto-Virossa: 

"Nuo ajelehtivan elämän jaksot ja ystäväpiirin moninaiset arkielämän kuvaukset ovat Kompromissin ehdoton suola! Muutenkin Dovlatovin pienromaanit ovat eräänlainen neuvostoarjen ensyklopedia."

Palikat ovat siis napsahtaneet kohilleen; perästä kuuluu, kunhan kirja on kaluttu.

Muuten tuosta koronasta tuli ilmi Lumikeron kirjaa Tätä en vielä kertonut lukiessani minulle hätkäyttävänä tietona se, että abortoiduilla sikiöillä on koronarokotteiden kehitystyössä oma osuutensa.

10km  30km/€ 5h

omat KIRJA-ARVOSTELUT

Kirjavinkeissä

Jumahti päähän

Tämäkin asia pyörinyt taas vahvemmin tiistaista asti päässä.
Öisinajattelija sitten siitä kirjoitti katseltuaan sen iltaista tv-ohjelmaa.

Onhan noita kuvattu jos kirjoitettukin, uskomattomia tarinoita ja kohtaloita, joista kaksi huutolaiskaupan kohteeksi joutunutta kanssakulkijaa purki elämäänsä televisiossa Huutolaiset-dokumentissa, uusintana vuodelta 2011.

Tuskallisia ovat olleet elämän lapsuus- ja nuoruusvuodet. Toinen on onnistunut työntämään taka-alalle nuo vuodet, toisen tuska ei ole hellittänyt vuosienkaan jälkeen.
Ohjelma pohjautuu Jouko Halmekosken kirjaan Orjamarkkinat – Huutolaislasten kohtaloita Suomessa. Ajatus 2011. Teoksessa on 25 huutolaistarinaa.

Joel Lehtosen omaa huutolaistaustaa ei voi olla aistimatta hänen tuotantoonsa intensiivisesti pureutuessa; mielen vieressä tuon tuostakin pyörähtelee ajatus, että mitähän Joelistakin olisi tullut, jos muutaman huutolaiskaupan jälkeen ei olisi 'onni potkaissut' eikä papinleski Wallenius huutanut poikaa luoksensa.
Vai potkaisiko onni?
Ei ainakaan Joelista onnellista ihmistä tullut vaikka sivistystä yllin kyllin sai nauttia sen jälkeen kun Joel Heikaraisesta oli tullut Joel Lehtonen. Herkimmillään ja suorimmillaan on kaikki näkyvissä pojan palatessa aikamiehenä syntymäkyläänsä teoksessa Mataleena, vaikka tylyistä tylyin on jälleen kohtaaminen äidin kanssa.

Kalle Päätalo on poimittava tähän ihmisauksiiniasiaan mukaan ilman muuta: hänen tuotantoaan vahvasti lävistelee oman äiti-Riitun kohtalo, kun Putikan natsuuna hajotetaan ja penskat huutokaupataan kuka kenellekin halvimman hinnan tarjoajalle.

Öisinajattelijalle kirjoitankin että, kirjoitapa Pentti äitisi tarina, ja Pentti vastaa että kirjassa jo on: novellissa Mirjami, joka on Kirjokannen kustantamassa novellikokoelmassa Vähän karvas jälkimaku.

Että sieltäkin.