Ukraina
- Sorryt omille
Omista iloista ei voi iloita,
omia murheita ei surra.
Ilo sammuu uutiskuviin, murheet kalpenevat.
- Tohtiiko tässä elääkään.
***
20 ja 22 tai 22 ja 20.
Siinä RAIKUILUN vuoden 2022 tarkennettu, toki vain ohjeellinen, tavumääräsääntö; joskus voi, saa
ja pitää lipsahtaakin.
(Raiku-runous, myös tusina-runoudeksikin kutsuttu, on perussuomalaista prepostelurunoutta. Uusiutuva ja ajassa pysyvä runoilu sisältää pääasiassa kulumassa olevan vuoden ilmituoman tavumäärän - joskus tosin tarpeen vaatiessa jopa puolensataa tavua, mikä on ehdoton katto ja takaraja - joko useisiin riveihin ripoteltuina tahi yhden rivin pötkynä pudoteltuna.)
Kyllä on tosi, että stagflaatio tuntuu kaitaselta assialta Ukrainan murheen rinnalla. Tallousviisaat semmoisella meitä pelottelee.
VastaaPoistaNiiden uutiskuvien katselu ei saata mieltä mettä keittämään. Itse asiassa tulee sopimattomia ajatuksia mieleen, jollaisia ei tohdi ulos kirjoittaa.
Voi äiti-Venäjä! Iivana Julman opit ovat pysyneet alati voimassa, vaikka vallankumouksia ja talousjärjestelmän mulkkauksia on tehty melkein samalla tahilla kuin sotilasvallankaappauksia latinalaisessa Amerikassa ennenvanhaan.
Nyt nykkii mieltä kahteen suuntaa. Tavan rabotsi tai musikka käy vähän sääliksi, toisaalta niinkin alhaista ajatusta on, että joutaisi lingota kivikaudelle koko p---amaa.
Nööh, ei nyt sentään. Mutta kun uutisissa olj niin että vennään armeijan menetysten korvaamiseen menee toistakymmentä vuotta, niin arvelen, että kannattaa ainakin lähinaapurloijen hommata kättäpitempää sen kun irti vain saa...
Onneksi en ole päättäjä. Siellä on viksumpata porukkaa.
äej
Poistavoipi oikeesti sanoa sanan kummassakin merkityksessä: kakspiippunen juttu.
Peleko peessä tässä männään ihekuhi. Ja sottaillaan jotta, onko oikeutta iloita keväästä, hangista, valosta jne. kun mualimantilanne ympärillä tuommonen, jotta vain yks ilohtee siellä punkkerissaan ja me muut vapaata riistaa tapettaviksi.
Jos tuota rataa alakaa ajatukset päivittäin kunkin omassa päässä ja kattilakunnassa pyöriä, niin parempiko siirtyä ujompiin ajatuksiin, kuten Lisbet teki pakinassaan Viikko Pohjois-Karjalassa.
Suorasanainen nainen, kaiket myllingit kokenut, sodat ja meijerin myllytykset, työpaikkakiusaamiset kärsinyt, ei tohtinut herranpelossaan Putinia kuhtua ees Valepukiksi, vaikka mieli teki verratessaan sanaa lapsuuden 'leikkeihin'.
Taitaa olla yks hailee kummalle kannalle tässä asettuu: hööki päälle vaiko silimät kiinni. :(
ps
katopa tuonne, näyn siellä Lisbetistä kirjottaneen: https://hikkaj.blogspot.com/2019/03/vuoden-nainen.html