Lahti
Per sian lahti.
Sikojen lahti.
Noinhan Lahti-runo jokunen päivä taapäin ponnahti julki ilman lopputulemaa.
Ja näinhän lahti päättyy, vaiheittain:
Punainen meri.
Kuollut meri🔔
------------------------------------------------------------------------------------------
😌
Tuijoteltuani tulosta kuin tulta aikani,
tulin tulokseen: taidan tarvita tukijalkaa runojaloille.
Niinpä pistin syystilaukseen:
Runoilijan työkalupakki/Parkko/Avain
Vau, mikä kohosteisuus ja parallelismi runostasi huokuvat. Täyvelliset loppusoinnutkin.
VastaaPoistaMie oun tutkinna vuosikymmeniä Mervi Kantokorven, Pirjo Lyytikäisen ja Auli Viikarin kirjaa Runousopin perusteet, joka selevittää kirjallisuustieteen stur... stuk... strukr, äh olokoon. Joka tappauksessa kirjassa ovat esillä esmes allitteraatio ja fonosemanttinen parallellismi, metaforisen reduktion strategia ja funktioiden kontekstuaalisuus.
Puusta pitkään en oo vielä opinnoissa eistynyt. Paitsi yhessä asiassa: Jakobsonin poeettisen funktion teoreemaa parallellismin periaatteen yleisen säännön muodossa selvitettiin niin yksinkertaisesti kalevalamitan avulla, että opin sen myötä tuon mitan säännöt. Kun vielä oppis kunnolla sitä kirjoittamaan.
ej
Poistanyt on siellä luonnon helemassa lumpälävessä sen mehun kanssa tainnu käyvvä vähän ohrasesti: jiäny kiel solomuun. ;)
Vai oisitko käyny seuroloissa ja ruvennu kielillä puhumaan niin kun Glory-linen Glory.
Vaan ootappa kuhan mie suan syssymmällä tuon runnoilijan pakin!
Kieltämäti kalupakki tekis poikaa tässä ijässä. Muuten ei taho enää runoja syntyä. Vaikka niinhän se arvioi Jouko Puhakka nuoruuven runojani, että "runo ei synny sanoja peräkkäin asettelemalla, vaan syvällisten elämäntuskien kautta". Ihan kuin Lahti-runossasi.
Poistaej
Poistanäyttääpä noilla liikkumisrajoitteisilla koronanuorilla elämäntuska olevan syvempää kuin meillä konkareilla iänkuunpäivänä.