 |
 |
| Kirjavinkit - linkki |
Puolenkymmentä vuotta olen tätä harrastuksena Kirjavinkeissä harrastellut, tätä nuoruuden vakavampaa harrastusta, jolloin päivälehtikritiikkiä Karjalaisessa vakavalla leikkimielellä kirjoittelin. Mukka silloin alkuinnostuksen lähteenä. Yliopistossa/korkeakoulussa en suurin surminkaan valinnut kirjallisuutta edes sivuaineeksi, jotta kirjallisuus pysyisi kirkkaana harrastuksena, säilyisi raikkaana, esteettisenä elämyksenä.
New post on Kirjavinkit
Suruttomat
Tekijä hikkajKun eno onkin isä; eikä mamma olekaan äiti, vaan on täti ja pappa siis tädin mies. Näin ollen serkku onkin sisko! Ja oikea äiti on kuollut.
Romaanin juonta voin huoletta avata, koska kaikki tuo on yleisesti tiedossa, Wikipediassakin. Sitä paitsi alussa kertomani ei ole pääasia, vaan pääasia on oikea äiti, Helmi Vartiainen. Helmi on tämän retkutaiteilija Tyko Sallisen (1879 - 1955) kaltoin kohtelema vaimo, joka synnytti kaksi tytärtä: Varpun eli Tirsun sekä Tajun eli Tiaran. Kummankin tytön Tyko riisti vaimoltaan väkivalloin: Sortavalasta lähetti Tirsun Kööpenhaminaan siskonsa hoitoon ja Tajun vei Viipurista taiteilijakotiinsa Krapulaan Hyvinkäälle.
Helmi jäi puille paljaille ja Tyko sai syyn sanoa:
"Seili olisi sille oikea paikka."
Venla Hiidensalo (s. 1975) on kirjoittanut neljännen romaaninsa, joka omien sanojensa mukaan on 'faktoista innostuksensa saanutta fiktiota'. On aika puhdistaa Helmin maine, ja #metoo-aika mustata Tyko. Puntit tasoittuvat. Vaikka tulihan Tyko riepoteltua jo muiden miestaiteilijoiden kanssa oikein kutkulleen Arla Kanervan pamfletissa Taiteen musta kirja : miesten mielivallan historiaa.
On se aika peto tuo Tyko, joka taiderintamallakin kulkee omia polkujaan ja on ristiriidassa yleisen hyväksymisen kanssa, hyljeksitty ekspressionisti. Tyko, jolle sivellin on mielen jatke ja joka sanoo:
"Maalaan koska silloin kärsin vähemmän."
- On oltava enemmän, tuntuu Tyko huokailevan, - ei voi tyytyä nyt olevaan. Siinä lienee Tykon levottomuuden lähde.
Venla Hiidensalo kuljettaa meitä Helmin ja Tajun mukana Sortavalaan, Viipuriin, Kööpenhaminaan ja taiteilijakoti-Krapulaan, Hyvinkäälle, jossa kirjan kohokohta tapahtuu ruokapöydän äärellä aikuisten tyttöjen iskiessä isänsä kimppuun.
Voihan tässä parjata kirjailijan asennetta ja Tykon asennetta Helmiin ja elämään, silti kaikista noista ristiriidoista muotoutuu kiehtova kertomus. Kirjailija Hiidensalo maalaa taulun Sallisista - eikä totta vie tee Helmistä Mirriä kuten Tyko teki, sellaista alentavaa alempaa naisobjektia.
Muuten, jos ette tiedä: tuo Tykon ja Helmin Taju-tyttö on kirjailija Irja Salla.
Kommentoi See all comments
Romaanin naispiispa ei kuitenkaan ole Irja Askola, koska tämä naispiispa on valittu virkaansa jo 1990-luvulla ennen kuin oikeasti naispiispoja oli olemassakaan ja sitä paitsi tämä piispa siunasi tasavallan presidentin hautaan, ja oikeastihan tasavallan presidentti Mauno Koiviston siunasi eläkkeelle jo siirtynyt Eero Huovinen eikä Irja Askola. Eikä ainakaan tämä uusin, Mari Leppänen.
 |
| Piispa - Otava 2021 |
Onni Eläkeläisemmekin on aika nostaa ramille piiiitkän talven horroksestaan ja katsella, kuunnella Onnin kevätpuuhailuja.
- Hoh hoijaa, hohoili Onni rapuillaan, josta avautuu näkymä Paratiisin, jossa vinksotti lautaa siellä, kynttiläkupua täällä, porkkanakin omenapuun alla. Kaivolla kai pumppu vielä jäässä? Entä mikä mahtava katolta liukunut lumivalli aitan edustalla! Nurmikon päällä tuhkalänttejä, ruskeaa ruohon kortta. Päärynäpuun ympärillä rempsottava katiskaverkko. Luumupehkojen vierellä maahan valahtanut halkopino. Saunan edustalla kaikennäköistä kamaa.
Olli Löytty: Jäähyväiset kotimaiselle kirjallisuudelle, Teos 2021.
 |
| Olli Löytty blogissaan |
Viisaat immeiset keskustelivat kirjasta Hesarin yleisönosastossa emeritusprofessori Jyrki Nummen kirjateilaamisen jälkeen. Kirjallisuuden alan väitöskirjatutkijat Katri Talaskivi ja Jani Tanskanen pitävät arvostelua provokatiivisena Lukijan mielipiteessä, jossa Nummi vastaa. Kumpaankin kirjoitukseen tulee muutama lukijakommentti.
Kiinnostavaa, mutten tietenkään kykene osallistumaan tuohon keskusteluun, kun tohtori en ole enkä tohtoriksi enää tule. Olen vain humanististen tieteiden kandidaatti á la Sinnemäen Anni. Pysyn nöyränä potullani.
Silti luen kirjaa ja mietin murretaustani takia, että yhtä sisimmissä syrjittyjä arabialaisia - Löytty käyttää esimerkkinä arabiaksi kirjoittavaa suomalaista maailmalla menestystä niittävää Hassan Blasimia - ovat nämä periferiassa asuvat maalaiskirjailijat Heikki Turusesta alkaen: kummallisuuksina kartettavia.
Tässä taas vain hipaisen mielenkiintoista kirjaa ja jätän loput sinne Kirjavinkkeihin.
Ja kuten tavallista: hyvästä kirjasta oheistuotteena lohkeaa muistiinpantavaksi ja luettavaksi muita kirjoja, joista ei juuri ole kuullut mitään ja joihin on tutustuttava. Nyt: Klaus Karttunen: Orientin etymologinen sanakirja; Outi Paloposki: Suomennoskirjallisuuden historia.
hiihdot 10 km/ 1010 km/€ = 149 h
Aurinkoinen aamupäivä on, paiste lämmittää jään pintaa saaren taakse rannan lumeen ulottumatta. Rannan tuntumassa pohjoisen puolella saaren poukamassa hyv' on hiihtäjäin hiihdellä, kaksin. Katsella järven selälle, odottaa joutsenparin kaartamista paikoilleen. Tarkkailla jälkiä jäänkapura lumessa, vilkuilla välillä metsänrajaan, ettei vaan sieltä kömpisi pesästään metsänomena kämmentä heristelemään mokomille kotirauhan rikkojille.
Siis ihan oikeesti, kautta aikuisten ja lasten: uskomatonta, nicht zu glauben ja unbelievable plus otroligt päälle, jotta tämä kaikki ilo, riemu ja autuus ilmaista huvia on!
Vaan sitten tuli stoppi:
Yhenäkin yllättäen pysähtymän piti, kun gepsi piippas ja ilmoitti:
- SUN TONNIS ON TÄYNNÄ!
melkein laji kuin laji
Suomalaisella opettajaemeriittuksella levähti haavi sepposen selälleen IS-otsikkoa tavatessaan:
yksi näistä Arla Kanervan tuomituista
Nyt Venla Hiidensalo heittää loput kurat Tyko Sallisen (s. Nurmes, 1879 - k. Helsinki 1955) päälle romaanissaan Suruttomat, Otava 2021.
"Äkkiä minun oli ikävä isää."
"Ei tuollaista maatiaislehmää voi viedä Pariisiin, kuulen Tykon äänen korvissani, miltä Mirri oikein näyttäisi paksuine reisineen ja leveine lantioineen sirojen kokottien rinnalla!"
Seuraa kahta kummempaa.
Liikumme Sortavalassa, Viipurissa, Helsingissä, Kööpenhaminassa, Pariisissa, Hyvinkäällä Krapula-taiteilijakodissa.
 |
| Venla Hiidensalo Otava/Jouni Harala |
elämä on
- ja yllättävää: kukaan ei tiedä koska kunkin, kulloin kenenkin vuoro on lähteä, poistua näyttämöltä. Tai nykyisin pikemminkin näytöltä.
'niin kauan kuin rokotekattavuus ei ole globaalisti riittävällä tasolla, olemme pulassa, virusmuunnokset leviävät ja seuraa lisää ihmishenkien menetyksiä ympäri maailman'
 |
| Minerva 2021 |
pitkän viisaan kauden, Tolstoi-tutkinnan, jälkeen
tekee mieli hupsia ja hupsutella kevyemmillä aiheilla, kuten viime yön unella, jonka selvitinkin jo ej:lle tuonne edellisen potullisen kommenttiin:
'ej
viime yönä (juontaja) Umpi Pimiä johdatti miut tämän uuven Turun piispan Mari Leppäsen luokse ja siinä tutkailtiin yhessä lopulta IS:n juttua hänestä (se oli siis Isarissa eikä Hesarissa). Ei ollu tietonen koko jutusta Mari. Kehuin jotta hyvä juttu. Vaan sitten kun ruvettiin tutkailemaan niin nyrpisti nenäänsä ja aikansa kakottuaan sano jotta huonosti on toimittaja ymmärtänyt hänen sanomansa.
Kyselin, että onko tosiaan tuo Hesarin potkittu päätoimittaja Pentikäinen siun veli. Nyökkäs ja alko selittäää toisestakin menestyneestä veljestä.
Se selevitys jäi kesken kun Umpi Pimiä ilmesty ja riuhtas piuhat poikki ja päätti unikuvat yhenäkin.'
 |
| linkki |
Jo on aikoihin eletty!
Toisto siis eilisestä.
Seiskan uutiskirjeen Suosituimmissa vain näin kuiva luettelo:
"Toinen voip olla missukka ja toinen ON jääkiekkoilija. Miselle ei oo missi vaan on Suomen maajoukkueen jääkiekkoilija, joka ei puhu suomea. Shirly on sitten se missi, Miss Suomi. Varsinainen naistitteli! jos saan tasa-arvottaa."
Jo on aikoihin eletty!
Sähköpostiin olen tilannut kahden lehden uutiskirjeet: Suomen Kuvalehden ja Seiskan.
