Tietoja minusta

Oma kuva
SUOMEN ARVOSTELIJAIN LIITON eli SARVin JÄSEN ilman sarvia ja hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + vähän sitä sun tätä - ja mikä huvittavinta: humanististen tieteiden kandidaatti HUK

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Lesken muistoja Tolstoista - pääsiäisviikon sana V

 pääsiäissunnuntaina (Tolstajan Päiväkirjat luentaa)
Jeesuksen ylösnousemuksen päivä.
 
Leo Tolstoi  (9.9.1828 - 20.11.1910) ei haudastaan Jasnaja Poljanassa enää ylösnoussut, sen sijaan kirjoitti aikoinaan Ylösnousemus-teoksen, joka on jäänyt henkiin. 
Sofia Andrejevna Tolstoi (22.8.1844 - 4.11.1919) eli vajaat 9 vuotta miehensä Leo Nikolajevitshin kuoleman jälkeen. Vuosittaisina kuolinmuistopäivinä hän kirjoitti päiväkirjaan merkintöjä ja tuntojaan, joita tässä käännelkäämme ja tarkkailkaamme, himmeneekö muisto vainajasta vuosikymmenessä:

1911
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Murheen päivä, Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Ljovaa lukuunottamatta kaikki poikani saapuivat. Ja lisäksi valtava joukko kirjeenvaihtajia, Tolstoi-seuran jäseniä ja noin 500 kävijää. Alustalaisemme seurasivat minua haudalle ja lauloivat Iankaikkisen muiston. Mukanani oli tyttärentyttäreni Tanjushka Suhotina. Paljon melua Jasnaja Poljanan myymisestä. Sydämessä kaipaus."
1912
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Aamusta pitäen on sekä kotona että haudalla käynyt monenlaista väkeä: poliiseja, kinematografisteja, kirjeenvaihtajia ja tavallista rahvasta. Poikani Andrjusha saapui, hieman myöhemmin myös Serjoza. Illansuussa väen lähdettyä kävimme Andrjushan kanssa haudalla. Serjoza kävi yksin. Dushan Petrovitsh pistäytyi illalla."
1913
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Kuolemasta on kulunut jo kolme vuotta, mutta muistot tuottavat vieläkin tuskaa! Päivä oli miellyttävä. Heti noustuani lähdin haudalle, siellä oli monenkirjavaa väkeä. Päivän mittaan sisälläkin kiersi satakunta kävijää, enimmäkseen nuorisoa. Neljä poikaani - Serjoza, Ilja, Andrjusha ja Misha - saapuivat ja heidän jälkeensä kaksi maailmannaista: N. I. Storozonokin tytär ystävättärineen.
Serjoza soitti ja Bulgakov lauloi. Juttelimme miellyttävässä hengessä. Andrjusha ja Misha lähtivät."
1914
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolinpäivä. Aamupäivän saapujia: kuusi Tolstoi-museon jäsentä, taiteilija Merkurov, Aivazov, Burdzalov, kolme ylioppilasta jne. Tolstoi-seuralla on surkea johto! Poikani Serjoza ilahdutti saapumisellaan. Iltapäivällä lähdimme Jasnaja Poljanan alustalaisten kanssa haudalle, he lauloivat Isä meidän ja Iankaikkisen muiston. Kuljin käsi kädessä tyttärentyttäreni Tanjan kanssa; tyttäreni Tanja oli myös mukana, samoin miniäni Sonja poikansa Kirjushan kanssa sekä Serjoza. Muistohetki oli harras, mutta sää ja tie toivottomat: satoi räntää, lämmintä oli 2 ast. Illalla Sonaja lauloi ja Serjoza soitti."
1915
Ei muistiinpanoja.
1916
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Kävin aamulla viemässä kukkia, krysanteemeja ja kevätesikkoja, haudalle. Tämänpäiväisiä kävijöitä: ikääntynyt maailmannainen ja kaksi nuorta slaavia. Joka puolella maata järjestetään muistoiltoja L. N. Tolstoin kunniaksi."
1917
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Leo Nikolajevitshin kuolemasta on tullut kuluneeksi seitsemän vuotta - ja minä olen vielä elossa! Kävin haudalla. Kävijöitä oli vaivaiset neljä: kaksi lukenutta talonpoikaa piirikunnan toisesta äärestä ja kaksi tulalaista."
1918
"7. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA. Kaksi Tanjaani, Miss Welsh, Misha Sergejenko ja Verotshka Sidorkova lähtivät Tulaan Leo Nik:n muistoiltaan. Alustalaisemme tulivat hakemaan minua L. N:n haudalle. Lauloimme kolme kertaa Iankaikkisen muiston. Illalla luimme Pushkinin elämäkertaa."

Haalistuuhan se, selvähän se. Toisaalta toisaalla kirkastuukin. 

Sofia Andrejevna kuolee 16 päivää ennen Leo Nik:n yhdeksättä kuolinvuosipäivää 
4. PÄIVÄNÄ MARRASKUUTA 1919 (nyk.ajanlasku) 74 vuoden iässä Jasnaja Poljanassa. 

Sofia Tolstaja miehensä haudalla Jasnaja Poljanassa v. 1912.
(Valokuvannut Sofia Tolstaja)

I - II - III - IV - V
hiihdot 11 km/ 854 km/€ 129 h

Kirjavinkeissä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti