Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Ensilumen pumpuliin

Ensin meinasin riemusta revetä

ja uhota taas hiihtotonnitavoitteella; oli se sen verran ii-hanata ylistää ja sukeltaa ensilumen pumpuliin lylyllä lykkimään ja kalhulla potkuvauhtia antamaan. Hirnahtelin ihaan kuni nuori varsa.


Vaan sitten muutaman mäen laskun ja nousun jälkeen, heinätupsut pitovoiteina, palasin alkuhuumasta ja tokkurasta tointuneena todellisuuteen: - Enemmän vanahaa ruunaa kuin nuorta oritta! Eiköön viissatanen piisais? Mikäs se pisin leveys, puolentuhatta? Sitä luokkaa jotakin. Ilomantsista Vaasaan. Viime vuosi jaloista päähän oli viime vuos, tää vuos jos lantionmitta ois.*

Lopullisen järkiintymisen sai aikaan sitten illan kuntohöyryissä avattu kirja, joka näyttää, että elämän voi pysäyttää yhenäkin ja tavoitteet keikauttaa tässä ja nyt uusiksi vaikka mattoveitsi, jolla viiltää sormenpäätä. Verenmyrkytys. Ja lopputulos kuten kahden lapsen äidillä tässä:

Arja Ahtaanluoma: Puolinainen
Kuva: Pekka Niittyvirta
Johnny Kniga

Hiihot: 7+8 km/21km/e = 4h

KIRJA-ARVOSTELUT

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , ,

5 kommenttia:

  1. Anonyymi16. joulukuuta 2020 klo 12.19

    Kerrankin aihe, jonka hallitsen: herrain hiihto.

    Jätä hyvä mies pois nuo "km:t". Mitä ne edes ovat. Tuossa luettelossa oikein loistaa selitys: kasvitieteen maisteri. Pah! https://fi.wikipedia.org/wiki/Km

    Keskity aikaan, niin se UKK:kin viime vuosina teki, otti aurinkoa rajamiesten mt-kelkassa.

    Haastan tästä paikasta teikäläisen kisaan siitä, kumpi käyttää enemmän aikaa herrain hiihtoon. Lumitilanne ei meinaa mittään ja termin määrittelyn jätän ihan ihtelleni.

    Keväällä nähdään!

    Kilpailuterveisin.

    JV

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj17. joulukuuta 2020 klo 8.10

      jvon

      annapa kun ajatuskulettelen:
      herrain hiihto = herrainhissi= taivaidentavoittelu, lopulta taivaisiin pääsy, ja tiedät minkä kautta.

      Eli toivotaan, ettemme kumpikaan voita sitä kisaa - vielä tulevanakaan vuonna.

      Määrittelepä ite termi paremmin. ;==)

      ps
      voihan tuo olla myös sitä pirssilläajoa, jota muina töinään harrastat.
      Paljonko taksikilsa muute nykyisin nmaksaa? Onko kalliimpaa kuin hiihtokilsan euro?

      Poista
    2. Anonyymi17. joulukuuta 2020 klo 10.18

      Mä olen tosiaan jättänyt pirsseillyt, eikä niitä koskaan paljon ollut.

      Tuo hiihtoherrahissi kävi itelläkin mielessä, täällä vain toimii huonosti https://fi.wikipedia.org/wiki/Kakolan_funikulaari

      Ja määrittely tulee toki vasta keväällä, jos henki vielä pihisee.

      T. JV

      Poista
  2. Kirjarikas elämäni16. joulukuuta 2020 klo 19.10

    No huh huh, vai mattoveitsestä verenmyrkytys? Kuulostaa pelottavalta. Lunta ja hiihtokelejä saisi kyllä tulla, mutta täällä viime yön vesisade sulatti nekin hyvin vähät lumet, mitä maassa oli...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj17. joulukuuta 2020 klo 10.24

      kirjis

      eivät määränneet antibiootteja haavaan ja bakteerit pääsivät pesiytymään katkenneeseen (pihapuuhatyöt) kylkiluuhun, josta alkoi verinen hyökkäys.
      Jotenkin noin sen ymmärsin.
      Kirja vielä alkuvaiheessa.

      Kuten hiihtotouhukin, mikä näinä korona-aikoina on oiva harrastus maalla, missä metsissä ja vainioilla ei juuri törmää muihin menijöihin - mitä nyt jänöjusseihin.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)