Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 18. syyskuuta 2019

Kaksi eläväistä naista

Kuittaisiko kolmipäiväisen Joensuun kirjallisuustapahtuman esiintyjät näin lyhyesti: Anna ja Kati.
Ketään muuta väheksymättä, ansionsa kullakin.
Tässä päivien ohjelma: Oho!


Näin vähemmän rationaalinen osallistuja innostuu aina mikäli esiintyjä osaa ottaa oman persoonansa peliin, työkaluksi, kuten Kortelainen ja Outinen osaavat. No, Outisenhan on pakkokin, koska on näyttelijä: millä sitä muulla kuin persoonallisuudella valloitat estradin, varsinkin kun esität monologia puolituntisen.

Vähä ettei kumpaankin naiseen olisi langennut, kokenut sen Stendhalin syndrooman eli ylettömän kauneuden aiheuttaman heikotuksen, pyörtymisen tai jopa kuoleman. Ei niinkään näiden henkilöiden vaan heidän esityksensä vuoksi.

Kortelainen veteli lähinnä maalaustaiteiden värinöistä, miten joku, kunhan ei juuri tämä kyseinen Stendahl, sai sydämentykytystä, hengenahdistusta, pahoinvointia, vapinaa yms. Firenzessä kappelin kattomaalauksen enkelyksityiskohtaa katsottuaan. Ulos oli poistuttava tunteita viilentämään. Jotain tuon kaltaista.

Tässä konservatorion salissa moinen tärinä kohtaus katon takia oli minimoitu.
Kortelaisen itseironiasta pidin: - Silloin sitä oltiin niin tohtoria niin tohtoria, muisteli hän alkuaikojen asiantuntemustaan jossain tietämisessään.

Entä Outinen! Mikä meno, mikä veto, mikä lento! Ja pysähdykset myös.
Niin kauas kuin omat siivet kantaa itse kirjoittamassaan näytelmässä Outinen uppoutui muistisairaan vanhan naisen nahkoihin, kumppareissaan kulki ja koikkelehti pitkin salin käytäviä, välillä rampilla tuolille nousten, sinne tänne sykeltäen unohtuneiden asioiden perässä, unehtelevien tapahtumien perässä: kauppaanko olinkin menossa? mitkäs ne simin numerot?

Aito tunne jäi leijumaan kun esitys päättyi; onneksi ilmoitti, että: nyt esitys loppui, nyt keskustelu alkaa.


ps
kaks sivuhavaintoa sittemmin:
mietiskeltiin, kenen kuuluisan kirjailijan kanssa Kortelainen oli ollut naimisissa, ja sitten ihmeteltiin googlatessa että Mäkelänkö monesko!
ja tätä kirjoittaessa ihmettelen, miksei Outinen voi olla Uotinen kun se väkisin Jormaksi kirjoittautuu!

KIRJA-ARVOSTELUT
*** 
myös


4 kommenttia:

  1. Harmitti kun en päässyt tällä kertaa Joensuun tapahtumaan, oli iso tapahtuma Turussa, oman pojan häät.
    Olen ihaillut Anna Kortelaisen hyvin valmisteltua luentoa Joensuusssa joskus aiemmin. Hän kunnioittaa kuulijoitaan valmistautumalla kunnolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. MM

      syytä ollut kyllin poissa olla. :) Onnittelut!

      Jälkeenpäin rupesin mietiskelemään jotta voiko naisista tuollaista otsikkoa laittaa ... nykyisin kun ei oikein tiedä. :(

      Poista
  2. Väliin jäi tällä kertaa. Oon jo ainakin viikon raivannut kasvimaata, joka villiintyi viime kesänä.

    Tuo Outinen ois ollut mukava nähä livenä. Keskisarjan Kivihän kuultiin jo aiemmin Kitteellä. Liekö kengännauhat olleet nytkin auki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ej

      siulakin hyvä syy poissaoloon kuten Marjatalla: alkutuotanto ensin saatava kuntoon.

      Samat verkkarit Keskisarjalla sekunttareineen, mutta oli niin kaukana siellä estradilla ja puhui pöntöstä jotten nähnyt vaikka kovasti yritin sotkeutua kengännauhoihin. Vankka luulo: kiinni olivat.
      Hyvää teki kertaus Aleksis Kivestä.
      Kotona kaivoin hyllystä sen hänen parjaamansa Veijo Meren Aleksis Stenvallin elämän, jotta niinkö mitätön ja fiktiivinen se sitten on, vailla todellisuuspohjaa pitkälti. En oikein usko.

      Poista