 |
| kakskutoset tantereelle ... |
Minnekä se nyt tuommoinen hötäkkä heti kun autosta ulos?
- Eikö syötettäs ensin karja, se lehmä?
- Ukki voip syöttee.
 |
| ja kylpemään. |
Sängyssä sitten illlan tullen enimmän helteen hellittäessä oli kirjojen vuoro: Sanna ja pikkuveli, Kolmikko päiväunilla. Ja Se sikakirja jossa Roopen vuoro oli kattaa pöytä.
Roopehan tuo olisi sietänyt pistää kylpyyn ammeeseen omenapuun juurelle, siitähän jäi vedet kaatamatta.
- Viijäänkö?
- Ei viijjä, se kastuu ja lypistyy.
Pikkuhiljaa kylpijän pää painuu syvemmälle pielukseen. Keskustelu tyrehtyy, silmät jo luppasevat ja kohta sulkeutuvat. Kumpainenkin kylpyveikko sujahtaa unien vesiin.
Laulut saavat jäädä aamuun ja huomiseen päivään.
Niin parempi, sillä jos ukki olisi päässyt vetäisemään koko osaamisrepertuaarinsa Lasten parhaat laulut -kirjasta, ne Saku sammakot, Hans vili vilit ja Täti Moonikat sun muut Varikset, siinä metakassa ei olisi nukkunut - pi-pir-Pöllökään.
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös
Reinot ovat oivalliset jalkineet näinä päivinä. Täällä meillä helteet on jo ohi, piti käydä laittamassa kasvimökin ovet ja ikkunat kiines yötä vasten.
VastaaPoistaJa sitten piti koettaa kieli keskellä suuta suhtautua jotenkin lämpöön. Mukavaltahan se itestä tuntui, vaan parikin ihan läheistä ystävää raivosi tuolla somessa siihen malliin, että piti olla ihan hiljakseen.
Vaan käypä vilaisemassa tänäinen lastuni, joka on kyllä laadullisesti kehnohko. Mutta muutama mukava kuva täältä lounaan saarimailta kyllä löytyy.
äej
Poistatarjositpa kunnon saaristomatkan.
Katopa tuota kylypijäkuvan taustaa: siellä näkyy aarre, eli ne ite-tellingit, jotka jatkavat yhä elämää ja ovat yhä käytössä - minkä nyt joskus puujalakoja reparoin.
Pienet leinot on nätit, kuten kaikki pieni.
VastaaPoistaKirjarakkaus alkaa pienestä. Meillä on nyt edellisen sukupolven Miina ja Manu -kirjat erityisesti suosiossa. Ja roolileikit, sitä pitää muuntautua milloin miksikin hahmoksi.
MM
PoistaMaijan aakkoset, Hannele Huovin onnistunut suomennos.
Eipä paremmasta väliä!