Viikolta mieleen pulpahtelevia

omakohtaisia

Areena

• Mikko Kekäläisen nikotiininkellertävät rakennekynnet - Eerikäisestä viis.
• Hondan jakopäänhihnaa ei saa mistään, tiedusteltava Japanista. Museorekisteröinti viivästyy; eipä silti: sillä mikään kiire.
• Verenpainemittausseurantalapukkeessa kysyvät elopainoa. Enpä ole viiteen vuoteen mitannut. Nyt vaakaan. 73 kg.
• Soili Pohjalaisen romaani Perätilassa oli aikajuoksua rakenteissa monessa tasossa, jännitti, pysyykö lukiessa telineiltä putoamatta. En ainakaan kolhinut itseäni, siis en pudonnut? Lopulta kysymyshän oli kirjan kirjoittamisen vaikeudesta. Kuten esim. Karppasen Alkuromaanissa tahi Mukan Kesäheinän kuolemassa.
• Taitaa puskea päälle Lumen pelko Mukan kirjan nimeen viittaillen: vaaksan verran vajaana hiihtotonni. Mutta miten käy lumen?
• Ulkosaunan lauteiden uusinta edessä: puulajin valinta. - Enää ei apassia saa, sanoi kirvesmies.
• Ilmaiseksi kolmoselta näytetty Ilves - KalPa -peli oli jännä. Oli 'kotoisaa' kuunnella Mertarantaa pitkästä aikaa. Siihen yhteen suosikkiähkijään, joka selostaa  matsit vissiin vessanpytyltä, perin kyllästyneenä. Ja mikä mukavinta: Kalpa voitti. Kolme voittoa enää loppuotteluun livahtamiseksi tarvitaan; voipipa tosin olla kiven alla. Raipekin voitti Lukon. Hyvä sekin.
• Loppujen Lopuksi: Nämä lauantait ovat leppoisia, rattoisia kivoja päiviä, kuten kaikki muutkin eläkkeelläolopäivät. Ja suurin ilo tulvi kuvina: siinä vuoden ikäinen pikku-V seista tökötti muina miehinä omin jaloin keskellä lattiaa eka kerta - hämmästellen, mites tässä näin kävi.

Kirkkopelto:
Molli ja hurrrjat tunteet

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Rivipelaaja

Nyt ei ole mistään sm-veikkausrivipelaajasta* puhe, vaan jääkiekkoilijoista, joista ei tullut niitä Isoja Teemu Selänteitä, jotka paksun lompakkonsa turvin elävät elämänsä loppuun asti rikasta elämää toista pohattaa, Trumpia, äänestäen ja vankasti kannattaen.

Atena 2024

Riikka-Maria Metso ottaa kirjaansa Rivipelaaja kolme tavan kaukalojyrää, joista 

• Pauli Levokari käväisi NHL-porteilla kolkuttelemassa, sisään pääsemättä. Riikka-Marian avopuoliso, 3 poikaa yhteensä. Ura 20 vuotta.
• Jonne Virtanen rymisteli 17 vuotta eri seuroissa. Avovaimo 3 lasta.
• Marlo Koponen kiekkoili 15 vuotta pahemmin menestymättä. Avovaimo 3 lasta.

Koponen hommasi itselleen ammatin, työpaikkana Imatran voimalaitos. Virtanen toimii Mestis-TuTon päävalmentajana. Levokari on aivovamman oireiden vuoksi tällä hetkellä työkyvytön.

Jääkiekko on raju peli, Paulin kohtalon kokeneita löytyy kirjan ulkopuolelta pitkä rivi, esim. täältä Tony Salmelainen ja täältä Tommi Kovanen. 

Pienempiä vammoja oikeastaan turha mainitakaan:

murtuneet rystyset, sormet, käsivarret, pohjeluut, leukaluu, jalkapöytä; revenneet ristisiteet, kiertäjäkalvot, nivelsiteet, takareisi; alavatsa verkotettu, selkä täynnä kulumaa, kierukaton polvi, viiltohaava ranteeseen ja jalkaan; selässä pullistumia. nenä rakennettu uudestaan, hampaita katkennut, naama tikattu lukemattomia kertoja; rytmihäiriöitä, aivotärähdyksiä ... 

Kalliit ovat ammattimaisen harrastuksen lunnaat verrattuna siihen mitä käteen jää.

Suomessa on n. 1000 jääkiekkoilijaa, jotka pelaavat ammatikseen Liigassa tai Mestiksessä. Mestiksessä lätkit tonninkahden kuukausipalkalla, Liigassa mediaanivuosipalkka on n. 65 000 €.

Monenlaista sisäpiiritietoa kirjasta löytyy, myös tunnepuoli pääsee esille, mikä ei kovin tavanomaista ole 'kovanaamojen' toksisia lehtijuttuja lukiessa tai haastatteluja kuunnellessa.

"Poikanikin pelaa aika rajusti. Joskus vanhempainillassa joku kommentoi, että ei voi mitään muuta odottaakaan, kun vanhemmat ovat väkivaltaisia. Niissä tilanteissa miettii, miten hölmöjä ihmiset ovat. Olen maailman rauhallisin ihminen, olipa pelitapani mikä tahansa. Eihän näyttelijätkään ole sitä mitä näyttelevät.  

 

Puolisolleni on tullut paljonkin sitä palautetta, että osta miehellesi hame tai miten voit olla noin tyhmän ihmisen kanssa."

Noin tilittelee tuntojaan Jonne, joka eilen illalla maisteli tappion karvasta kalkkia, eli hänen valmentamansa TuTo otti kuonoon Jokereilta kotikaukalossa Turussa 0-5. 

Tässä koko rivi Metson kirjoittamista kirjoista.

* 

Onnin tulos 7 oikein, 

sijaluku; 1652/14135.

OE ei lannistu: tänään uutta putkeen!

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Passi

Katos vaan: Huonompia puoliaan alkaa vilautella tuo aina leppoisamielinen ystävämme Onni Eläkeläisemme! 

Ei kai ihmekään, kukapa meistä, kun olemme viettäneet elämäämme koronakurimuksessa ja Ukrainan sotaa seuraillen. Ilon hetket ovat nyhdettävissä.

Onnikin, tuo rauhanpiippu ja leppoisan elämän esimerkki, on alkanut pullikoida ja pullistella, mikä eilisiltapäivänä ilmeni mitä kummallisimmalla tavalla; hän näet tarttui kaukosäätimeen ja tilata pamautti televiissioonsa kanavapaketin ärähdellen:

 

"No perhana ettenkö minäkin!"

Heittäytyen sitten puolustelemaan: "Onhan tämä nyt sentään vähän jalostetumpaa kuin sota, pyssyjen sijasta käsissä mailat aseina, eikähän kukaan kuole, haavoittuvatkin vai lievästi, minkä nyt joskus saavat aivotärähdyksen ja luistimen viiltoja lihaksiinsa, nyrkistä naamaan ja päälle vähän suunsoittoa jota myös ##tuiluksi kutsutaan..."

Noilla puolustuksilla varustettuna istahti Onni E sitten illan tullen televiissionsa ääreen Liigapassi etutaskussaan.

Liigapassilla näet näkee kaikki suomalaisen jääkiekkosodan loppuselvittelyt aina Kanada-maljan nostoon saakka. Se mitä Kanada-maljan nostaminen tarkoittaa, se selviää tietämättömille kuukauden sisällä, jolloin tämä jääkiekkoliigasota varmuudella loppuu ja päästään nauttimaan sodanjatkoista oikein MM-tasolla Tampereella. Siis oikein kuultu; Suomessa käydään tämän lajin globaali jatko- ja loppusota toukokuussa.

Kolmesta matsista Onni valitsi itäsuomalaisten hegemoniaottelun: Jukurit - KooKoo. Mikkeli vastaan Kouvola -otallus. Olli Jokinen oli saapunut jo syksyllä oikeasta Lännestä piiskaamaan mikkelinpoikia kaukalonherroiksi. 

"Eikös Mikkelistä ole kotoisin nämä pankkiherratkin, se Liikanen ja nyt tämä resitenttisuosikki Rehn? Toinen supliikkimies. Tältä toiselta taho sana irrota,  ei  sit ten  mil lään,  nyhtäen  ja  vakaata  harkintaa  näy tel len  Manua  matkien ..."

No niin, siinä sitä taas mennään ja pähkäillään, Onnin päässä! Ja se sitten siinä siitä matsista. 

Onni oli päästänyt ajatuksensa leijailemaan, eikä ottelun seuraamisesta tahtonut tuon taivaallisempaa tulla, ei vaikka huoneen ja huoneiston täytti mahdoton pauhu, mökä ja meteli, jota selostaja - joku Hiijappi - suustaan päästeli. Kylmän viileästi Onni napsautti korvansa lukkoon ja antoi aatostensa liikkuilla omissa kerroksissaan pitkin Paratiisia.

 

Ja ennen kuin kello löi iltayhdeksän, olikin kaikki ohi, ajatukset ja ottelut. 

Me löydämme Onnin kuukahtaneena, voipuneena ja mitä onnellisimmin ilmein vetämässä hirrenpätkiä istumalinnassaan.

Peittelemme hänet ja hiipsimme vaivihkaa häiritsemästä onnellisen miehen unta.

Niin me teemme. 

Varmistamme vielä että liigapassi pysyy rypistymättömänä etutaskussa seuraavia matseja varten kohti tätä:

WP-kuva

omat KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

 -13°C  6+5+10  km  921 km/€  146 h

Lasin takana kaksi mörköä

karhun toinen kohtaaminen

kuvia

Ensin piti hieraista silmiä illan hämärissä, kun ikkunaruudun takaa näkyi karhu; kohta piti uudelleen hieraista silmiä kun tv-ruudun takana toinen mörkö, se iso rohjake, Marko Anttila iski kiekon Ruotsin verkkoon ja tasoitti pelin.

Tuossa se parinkymmenen metrin päässä tutkaili kunnan perhospuiston infotaulua muina karhuina ja lähti opastuksen saatuaan löntystelemään tien yli kohti latupohjia.

Sen verran iloitsin molemmista näkemistäni, jotta Ruotsi oli kohta nujerrettu ja siitä että oli jo myöhäkevät: muutenhan loppulumilla olisi muuan pitkänmatkanhiihtäjä ja yksinäinen karhu - yksinäinenhän tuon täytyy olla kun tuli keskelle kylää seuraa hakemaan - saattaneet törmätä toisiinsa kulkureittien risteytyessä.



KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Ruma sana

Tänään on noiden puljujen sun muiden nuorten lätkyttäjien juhlapäivä: Suomen nuoret leijonat ovat päässeet loppuotteluun nujuamaan kullasta jääkiekon maailmanmestaruudesta Venäjän karhunpentujen kanssa.

Senpä vuoksi, kun kasvomaalauksia tahi kaikenmaailman tekokiharoita taikka pillejä ja purnukoita ei eto asian vuoksi viitsi vaivautua hommaamaan, paneuduin pitkästä aikaa Tukholmassa (F. & G. Beijerin kustantama  Suomen kansanvalistusseuran suostumuksella) painettuun Vänrikki Stoolin tarinoihin vuodelta 1887. Kumma kyllä myös A. Malmströmin piirroksia tarkkaillen, vaikka ylijään olen sitä mieltä että kuva kaunokirjallisuudessa on turha, so. jokainen muodostakoon oman kuvansa.

Eipä rajumpaa yllytysmateriaalia voisi nuorten kiekkoleijonien valmentaja Jukka Jalonen pentujensa eteen syöttää kuin nämä tappelut ja taistelut venäläisiä vastaan. Tai siis ryssiä vastaan, niinhän tavataan kutsua verivainolaista.
On minusta tuo sana paljon pahempaa rasismia kuin mustalainen mulliturpa, neekeristä puhumattakaan.

Mutta käytettäköön sitä tässä uhossa nyt kun se kerran on kirjaan präntätty. Ja kaivettakoon parikolme pätkää näin taisteluhenkeä kohottaaksemme. Ojentakaamme arvon pätkät pikkuleijonien valmistautumisrituaalimateriaaliksi, aivan vappaasti.
Itse sanoudun irti koko hommasta, kuin paraskin Haanpää Noitaympyränsä sisällöstä.

Sandels
se vaan huoleti istuu aamuruo'allaan valmiina sotaan, joka 'alkavi Virrall' uudestaan, heti kello kun yks lyö. -
Mutta
piankos sanaa kiikutettiin välirauhan kierosta päättymisestä, kun kas:

' Kakstoista meidän on kello, mut yks Ryssäin on soittanut.'

Herranen aika: täysi melske päällä, ja kenraali sen kuin ruokapöydässä istuu!
Araks pelkuriks omat soturit näin ollen hänet tuomitsevat.
Siitäkös sitten tantereelle taisteluun tuimaan:

'Pöyhkeillä Ryssien annoin. No, 

alas nytpä ne syöskää jo!

Näin lausui, siin' oli kylläksi,
ilo kajahti ilmoihin. 

Kuussataa miestä nyt ryntäysi
alas Ryssihin ylpeihin;

rivi rivilt' alas ne viskattiin,
loput salmehen sorrettiin.'

- "Hurraa kenraalia urhakkaa!" sai kehut Sandels.

ps
Eiköhän näillä toimilla ja kannustuksilla kulta illalla kiekkoleijonille lohjenne; onhan 21 leijonalla vastassa vain vaivaiset 21 karhunpenikkaa; Koljonvirralla vainolaisia kävi sentään 8000 tuhatta suomipoikaa päin.

NO SILLEEN ks.!

Teatteri pesee lätkän?

Juuri kun rupesin kirjoittamaan että olisipa teattereilla oppimista tuostakin Pietarin taide-elämyksestä, spektaakkelista jonka venäjänpoika oli loihtinut silmien alle kaikkine väreineen valoineen musiikkeineen, luistelijoineen, lippuineen lakanoineen, mattoineen, sotilaineen, soittajineen kohti lopullista värinää: SUURTA JA MAHTAVAA.
Veljet, toverit - on se. OLI se.

Juuri kun ajattelin suositella opintomatkaa teatterilaisille, jotta penkit täyttyisivät ja teatterit katsojansa mukaansa tempaisisivat, niin mitä uskomatonta luinkaan taustatietoja tutkiessani:

Teatteri on Suomessa suositumpaa kuin jääkiekko

5.4.2012, Verkkomedia.org
"YLE:n uutisten mukaan SM-liigaa seurasi kaudella 2010-2011 yhteensä 2,3 miljoonaa fania. Valtionosuutta nauttineet teatteritalot vetivät samaan aikaan 2,4 miljoonaa katsojaa."

Niin perunpa puheeni enkä suosittelekaan teatteriväelle opintomatkaa Pietarin jääpalatsiin, missä fyysisen näyttämämistaiteen suuret nimet Ilja Kovaltshukista Tihonov Jr:ään ohjaaja Vjatšeslav Arkadjevitš ”Slava”Bykovin hoteissa näyttävät mitä taidetta huippuosaaminen voi olla ja mitä tosin se myös saattaa olla:

21.11.2014 - Ilja Kovaltshuk ajettiin suihkuun hänen käytyään Atte Ohtamaan kimppuun.

Ei teatteri sentään noin suoraan toimintaan!

Vaikka miksei? Ajatelkaas. Sittenkin - Esko Salminen jäähylle kesken näytöksen potkaistuaan Aku Hirvin... Juha Hurmeesta ei voi takuuseen mennä etteikö noinkin vielä olla voisi.

Kova katsojaluku tuolla valotaululla  sunnuntaiehtoolla oli, mutta ei siis pärjää teatterille tilastojen mukaankaan! Ja onhan se vähän jos viiden miljoonan kaupungissa vain 12 000 katsojaa.
Eikö vaan? 

Voiton päivä

(Sunnuntai-illan ottelu Pietari SKA - Jokerit Helsinki päättyi voittolaukauskisan jälkeen kotijoukkueelle 2-1. Ottelun jälkitunnelmat luettavissa Citystä linkki.)

-3C hiihdot 496 km/€

Pois pian sotaa käyvästä maasta

Otsikko on kahdesti laukeava, tarkoituksella.

Muutama tunti tästä on, kun naapurimaa jätettiin.
Pietarissa KHL:n uroot taistelivat asemistaan, puolustivat alueitaan ja hyökkäsivät tilaa saadakseen. Kaupungin oma ylpeys SKA kävi leikkisotaa vastustaja Kazanin kanssa  tosissaan; molempia joukkueita johti, edestä, suomalainen!
Toista Jukka Jalonen, toista Ari Selin Raimo Helmisen kanssa.
Marskin jalanjäljillä vieraassa maassa?

Viipurissa oli melkoisesti savua Torkkelin puiston laidalla liki Pyöreää tornia ja kuten tuolla neljännessä kommentissa vielä leikilläni arvelin: kunhan eivät kehnot olisi erehtyneet suunnasta matkalla Ukrainaan. Ja tässä väänsimme Rydmanin Karin kanssa miekkoja (tyttö)kouluiksi.

Lapset torilla pomppulinnoissaan iloitsivat aikuisten kanssa.
Miten muurin suojassa omassa linnassaan pompottelevat putin pojat, miten voimamiehet palikoitaan siirrellevät?

Laajassa maassa ei sana salamana aina liiku.
Isossa maassa, suuressa valtakunnassa saattaa tapahtua niin monenlaista yhdessä päivässä ja yhdessä yössä.

Hyvää yötä!

Jäljellä   H: 500! km, KK: 217 s

KalPa - SaiPa

PA/PA. Kalevan ja Saimaan Pallo vastakkain Urholla. Kaksi kunnon suomalaista nimeä kerrankin urheiluseuran nimenä.

Ei aina noita helsinkiläisä tai lännen joukkueita, kerrankin telkussa kaksi sisäsuomalaista, jopa itäsuomalaista. KaPAsetkin Joensuusta alunperin. Samin poika Kasperi,16, pelaa ekaotteluaan liigassa, isä rampana jännittää sivusta. Siinä muuten suu kävi Mehtimäellä  yhtämittaa, kun ukki-Hannu johdatteli aikoinaan Jokipoikia mestaruussarjan saloihin vasta avatussa jäähallissa. Ukilla oli kaulasuojana mustan poolopaidan kääröllä oleva kaulus.

Ei Kasperi maalia tee, eikä tarvitsekaan, vielä, vaikka voittolaukaukauskisassa pääsee yllättäen kokeilemaan.

Lalli ei enää pelaa SaiPassa, HIFKissä puolusti aikoinaan ja kävi Mehtimäen pakkasissa jäykistelemässä: ei takuulla olisi Partinen saanut taivutettua ruhoaan polvet suorina niin että sormenpäät olisivat jäätä koskettaneet. Tosin vastustajan milloin mikäkin osa kosketti kun Lalli tavoille koulutti.

Kuopion porukassa pelaa ainoastaan yksi ulkomaalainen, Mashur, Lappeenranna sakissa on useita, mutta myös monta aitolappeenrantalaista.Ylen suomalaisia joukkueita kumpikin, silti. Ei niin kuin koripallo-Katajassa, jossa ei hajuakaan itäsuomalaisuudesta, hyvä jos suomalaisuudesta; se sakki saisi pelata vaikka Pietarissa tai Tukholmassa ja yhtä täydestä menisi.

Mutta siis: sykähdyttävää katseltavaa ja jännittävääkin - 5 min ennen loppua tilanne 2 - 4.
Sanon vaimolle etten löisi rahojani vielä SaiPan voitolle.
Niinhän käy: Kolehmainen 3-4. Sakari Salminen 20 sekuntia ennen loppua 4-4. Rankuissa monen laukojan jälkeen: Miettinen 5-4!
Pinna Lappeenrantaan, kaksi Kuopioon. Sarjataulukossa SaiPa toisena ja KalPa kolmantena.

Maalikooste
Sarjataulukko

to -16 C  12/168 km/€