Niinhän sitä luulisi ja saahan sitä toivoa, kuten tuossa potussa 4.9. Holodomor ja genosidi
Tänään 16.12. runsaan kolmen kuukauden jälkeen on jouluun enää viikonpäivät ja Nälkä sen kuin jatkuu: puolen välin mustavalkokuvissa mennään; sen verran sielua vahingoittavaa tekstiä pukkaa, jotta kysytyttää, pitkästä aikaa minkään kirjan kohdalla: tointaako tuota jatkaa lain?
Kannattaako joulumieltään pilata jonkin Ukrainan 80 vuoden takaisen nälänhädän ja kulakkijahdin takia?
Toisaalta kiinnostaisi kyllä käytännön kollektivisointi, se miten maat kaapattiin omistajiltaan käytännössä ja miten omistajat vaiennettiin. Ja kuka luokiteltiin omistajaksi ja kuka ei, miten teoria käytännöksi muutettiin, kuka siis 'kentällä' oli kulakki ja kuka ei. Missä raja?
Kun joku, jolla oli kaksi sikaa likvidoitiin, kun taas yhden sian omistaja saattoi saada armahduksen.
Ja mistä tulivat moiset 'tuomarit'?
No, ne oli niitä kaksikymmenviisituhantisia eli tuhantisia, puoluekaadereita Moskovasta, kaupunkilaisia vailla mitään tajua maaseutuelämästä.
Niinpä Dolotin pieneen kylään ilmestyttyään, eivät kyläläiset ottaneet todesta näitä siisteissä kamppeissa tepastelevia tuhantisia, jotka varoivat kastelemasta kiillotettuja kenkiänsä.
Ylen vieras oli näky ja tieto teoreettinen, kun ei porukan pomo erottanut edes varsaa vasikasta.
Lev Kopelev, ensin porukan pauloihin langennut, sittemmin Gulagiin lähetetty ja Solženitsynin kanssa ystävystynyt, nyt toisinajattelijana kirjoitti mustelmissaan noista ajoista:
"Päämäärämme oli maailmanlaajuinen kommunismin voitto. ja sen päämäärän edistämiseksi oli kaikki sallittu: valehteleminen, varastaminen, satojentuhansien ja jopa miljooninen ihmisten tuhoaminen, kaikkien niiden jotka haittasivat työtämme tai voisivat haitata sitä, jokaisen joka oli tiellä. Ja epäröinti tai kaiken kyseenalaistaminen oli periksi antamista 'älylliselle herkkätunteisuudelle' ja 'typerälle liberalismille', sellasiten ihmisten ominaisuuksille ' jotka eivät nähneet metsää puilta'." -To Be Preserved ForeverJa Applebaum kirjaa eteemme nälänhädän aikaista ruokalistaa: 'maalaiset alkoivat syödä koiria, rottia ja hyönteisiä; he keittivät ruohoa ja lehtiä; ihmissyöntiä esiintyi'.
Mitäs tuolla alussa epäröiden pohdinkaan! Jatkanko vai enkö jatka - näin joulun alla, jos antaisi kirjan olla, palaisi Lontoon professoriin, Anne Applebaumiin ja Nälkään sitten kylläisenä, kinkut sisuksissa.
Ja vastahan näitä faktoja luin romaanimuodossa Suleikasta, Siperiaan karkotetusta selviytyjästä. Ja tämäkin kun just luettuna tässä.
Tulipa tuo luettua lopulta =
🏂 hiihdot 12+9 km/ 121 km/ € = 20 h
Kun olin "auskultoimassa", ainakaan minulle ei sanottu, että "sie et sitten vahingossakaan pysy asiassa". Sen sijaan joku hiivatin didaktiikan lehtori (mikähän sekin on) moitti minua, ettei lapsia saa pelotella ydinsodalla.
VastaaPoistaKun maailmassa on ydinaseita - jopa aika lähellä Riäkkylääkin - ja niitten käytöstä päättävät Putinin ja Trumpin tapaiset miehet, en ymmärrä, miksi ikäville asioille pitäisi ummistaa silmänsä. Sillä tavalla ne eivät nimittäin katoa, valitettavasti.
T. JV
von JV
Poistate hissaopeihmiset ootte aina vähän kuivia ja vain asiassa pysyviä, joten tuskin osaatte ydinaseillakin liioitellen pelotella - siis, kummallinen didaktikko sattunut sinulle. Toista sitten kun kirjoja kirjoitatte.
Onpa naisimmeinen hirmuisen kirjan tehnyt, jos sulta kesken jää. Tavallaanhan He romantiikkaa väsäävät.
VastaaPoistaej
Poistaeihän Punainen nälkä huono kirja ole, ei vaan mitään joulunaluslukemista. Näkyy Hesarin Petäjä valinneen tän päivän lehessä Vuoden Kirjaksi!
Voipi olla aika punanen joulu Petäjillä.
Olen lukenut Simon Seabag Montefioren kirjan Stalin, eikä sekään varsinaisesti mitään joululukemista ole. Vaan eihän se joulun sanomakaan. Melkein puilla paljailla oleva käytännössä susipari vaan virallisesti kihlapari menee verotettavaksi, eikä saa kunnon kortteeria, vaikka vaimoparka on viimeisillään.
VastaaPoistaEi kun aperuuheen makkoomaan pittää laittaa tallissa syntynyt poika. Ja vielä elää rooman vallan terrorin alla.
Että tuota tuo Punainen nälkä on vain yksi luku ihmiskunnan pitkässä ja enimmältään pöyristyttävän lohduttomassa historiassa, jos asiaa katsoo 1960- luvun alussa Suomessa syntyneen kohenevan ja pikku hiljaa sivistyvän maan kasvatin silmin.
Mutta kiitos vinkistä, jos tuossa aikaa tulee, niin pitää lukaista.
äej
Poistanoh, noh, kanttorr. Provosoit, provosoit! Oiot ja herkuttelet. Unohat heinillä härkäin hienot rapsahtelevat kultaoljet ja oi kuusipuun tuoksun. :)