Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

'Hitauksia ja hiljaisuuksia'

Niitäpä tässä vanheneva yhä enemmän kaipaa. Putoukset sun muut taputus- ja huutomelskausohjelmat jäävät katsomatta, television kevyimmistä on jäänyt enää Maajussit katsottavaksi.
Katseleepa mieluummin vaikka koivun kuorta eli tuohta kirjan kannessa:

ntamo 2018 Veijola & Syrjäkangas

Kaksi ulkomaalaista ja viisi suomalaista, vähintään maisterisimmeistä, on valinnut 101 arkista sanaa matkaoppaiksi suomalaiseen vähemmän urbaaniin aitouteen. Uponneet, imeytyneet sanoihin sisältöineen, tehnet pyhiinvaellusmatkan auvoiseen olotilaan.
Retri(it)tisoituneet siis.

Poimin niistä oman listani. Nitistäen sen lopulta, niin hankalaa kuin puserrus olikin, kymmeneen, joista suurensin vaistolla, vainulla kolmen kärjen:

aamu erämaa ilmanaikuinen keinu kiuas liika lumi luppo löyly marjastaja metsänpeitto mummola mustikka nuotiolla oleminen pakkanen perimätieto polku puntarointi rannaton rinnatusten saunassa syli tie tuuli uni uuninpankko vaiva valo vointi

Tehkääs perässä valintanne.

ps
sallinette:
jos kaunein suomalaissana pitäisi valita niin, jottei vaan keinuva ettei se olisi tämän vähemmän kouluja käyneen humanististen tieteiden kandidaatin mielestä.

Lisää kirjasta Kirjavinkeissä


Lähettänyt klo
Tunnisteet: , ,

7 kommenttia:

  1. EJ17. lokakuuta 2018 klo 9.59

    Oiskoon tuonilmaisissa miten hijasta ja hiljasta.

    VastaaPoista
  2. Vox Populi17. lokakuuta 2018 klo 16.54

    Hyvä ylänkömaiden kieliväki

    Eikös enää olekaan alavilla mailla hallanvaara se, joka jyllää ...

    Taikka hääyöaie ?


    Kysyy nimim.
    Saatavana Perkjärveltä Junalautoja ja Rutikuivia Ruisjauhoja

    VastaaPoista
  3. hikkaj17. lokakuuta 2018 klo 19.13

    EJ+Voksi, sirit

    lämminruoka, ehotti ystävä mailitse.
    Oisko borskeittoa, jota taas huomisaa...

    Voksi, muuten, P on heltynyt tai sitten sillä taas ketunhäntä kainalossa tai maholehmä ojassa: http://mikkelinkaupunkilehti.fi/2018/08/sekaisin-sakkolasta/

    VastaaPoista
  4. Äijä17. lokakuuta 2018 klo 21.34

    Minä olen puolestani lueskellut Hiljaisen hymyn miestä sen, minkä kuumeinen olo antaa hereillä olla.
    Olisikohan ne kauneimmat sanat kuitenkin Aleksis Kivellä, jonka kieli on niin omintakeista, että Ahlqvist keskinkertaisuutena pillastui.

    Ehkä nostaisin kokonaisia runollisia ilmaisujaan kielemme kaunistukseksi, kuten vaikka:

    "Monen tuhannen kultaisen auringon kiertoessa"
    "Kuullella kehrääjälintuu"

    Myös Haanpää ja Huovinen olivat omaperäisiä kielenkäyttjiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj22. lokakuuta 2018 klo 19.41

      äej

      tänään sain sellaisen punakantisen kirjan Vuola&Melenderin 'Maailmojen loput', jossa tarkastellaan kirjojen lopetuksia, eli siis romaanien viimeisiä virkkeitä -'opaskirja myös kirjailijan urasta haaveileville'.

      Saas nähä löytyykö lopulta hiljaisuus.

      Poista
  5. Marjatta Mentula17. lokakuuta 2018 klo 22.47

    Eino Leinon kieli on ylimaallisen kaunista.

    "Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
    Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
    pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
    jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hikkaj22. lokakuuta 2018 klo 18.56

      MM

      tänään ilmesty Senioriopelehti, siellä Leinosta lisää.

      Poista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)