Katseleepa mieluummin vaikka koivun kuorta eli tuohta kirjan kannessa:
ntamo 2018 Veijola & Syrjäkangas |
Kaksi ulkomaalaista ja viisi suomalaista, vähintään maisterisimmeistä, on valinnut 101 arkista sanaa matkaoppaiksi suomalaiseen vähemmän urbaaniin aitouteen. Uponneet, imeytyneet sanoihin sisältöineen, tehnet pyhiinvaellusmatkan auvoiseen olotilaan.
Retri(it)tisoituneet siis.
Poimin niistä oman listani. Nitistäen sen lopulta, niin hankalaa kuin puserrus olikin, kymmeneen, joista suurensin vaistolla, vainulla kolmen kärjen:
Tehkääs perässä valintanne.
ps
sallinette:
jos kaunein suomalaissana pitäisi valita niin, jottei vaan keinuva ettei se olisi tämän vähemmän kouluja käyneen humanististen tieteiden kandidaatin mielestä.
Oiskoon tuonilmaisissa miten hijasta ja hiljasta.
VastaaPoistaHyvä ylänkömaiden kieliväki
VastaaPoistaEikös enää olekaan alavilla mailla hallanvaara se, joka jyllää ...
Taikka hääyöaie ?
Kysyy nimim.
Saatavana Perkjärveltä Junalautoja ja Rutikuivia Ruisjauhoja
EJ+Voksi, sirit
VastaaPoistalämminruoka, ehotti ystävä mailitse.
Oisko borskeittoa, jota taas huomisaa...
Voksi, muuten, P on heltynyt tai sitten sillä taas ketunhäntä kainalossa tai maholehmä ojassa: http://mikkelinkaupunkilehti.fi/2018/08/sekaisin-sakkolasta/
Minä olen puolestani lueskellut Hiljaisen hymyn miestä sen, minkä kuumeinen olo antaa hereillä olla.
VastaaPoistaOlisikohan ne kauneimmat sanat kuitenkin Aleksis Kivellä, jonka kieli on niin omintakeista, että Ahlqvist keskinkertaisuutena pillastui.
Ehkä nostaisin kokonaisia runollisia ilmaisujaan kielemme kaunistukseksi, kuten vaikka:
"Monen tuhannen kultaisen auringon kiertoessa"
"Kuullella kehrääjälintuu"
Myös Haanpää ja Huovinen olivat omaperäisiä kielenkäyttjiä.
äej
Poistatänään sain sellaisen punakantisen kirjan Vuola&Melenderin 'Maailmojen loput', jossa tarkastellaan kirjojen lopetuksia, eli siis romaanien viimeisiä virkkeitä -'opaskirja myös kirjailijan urasta haaveileville'.
Saas nähä löytyykö lopulta hiljaisuus.
Eino Leinon kieli on ylimaallisen kaunista.
VastaaPoista"Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu."
MM
Poistatänään ilmesty Senioriopelehti, siellä Leinosta lisää.