Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Veijola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Veijola. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 17. lokakuuta 2018

'Hitauksia ja hiljaisuuksia'

Niitäpä tässä vanheneva yhä enemmän kaipaa. Putoukset sun muut taputus- ja huutomelskausohjelmat jäävät katsomatta, television kevyimmistä on jäänyt enää Maajussit katsottavaksi.
Katseleepa mieluummin vaikka koivun kuorta eli tuohta kirjan kannessa:

ntamo 2018 Veijola & Syrjäkangas

Kaksi ulkomaalaista ja viisi suomalaista, vähintään maisterisimmeistä, on valinnut 101 arkista sanaa matkaoppaiksi suomalaiseen vähemmän urbaaniin aitouteen. Uponneet, imeytyneet sanoihin sisältöineen, tehnet pyhiinvaellusmatkan auvoiseen olotilaan.
Retri(it)tisoituneet siis.

Poimin niistä oman listani. Nitistäen sen lopulta, niin hankalaa kuin puserrus olikin, kymmeneen, joista suurensin vaistolla, vainulla kolmen kärjen:

aamu erämaa ilmanaikuinen keinu kiuas liika lumi luppo löyly marjastaja metsänpeitto mummola mustikka nuotiolla oleminen pakkanen perimätieto polku puntarointi rannaton rinnatusten saunassa syli tie tuuli uni uuninpankko vaiva valo vointi

Tehkääs perässä valintanne.

ps
sallinette:
jos kaunein suomalaissana pitäisi valita niin, jottei vaan keinuva ettei se olisi tämän vähemmän kouluja käyneen humanististen tieteiden kandidaatin mielestä.

Lisää kirjasta Kirjavinkeissä