Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

perjantai 2. helmikuuta 2018

Seikkailu Suezilla ja Sääksmäellä

Tuplafiktiossa tässä menee meikäläinen, vaikka ehkä olisi jo viimein aika aikuistua ja laskea jalat maahan tukevasti.
Kätösessä nuorten kirja, Karl von Schoultz: Seikkailu Suezilla, WSOY 1958, sarjassa Punainen sulka.


Ystävämme Sultsin mukana seikkaillaan YK:n väreissä rauhaa puolustamassa Suezin Port Saidissa ja Sääksmäen Rapolassa. Sääksmäen poika, kersantti Kari taistelee hengestään kaupungin viemäreissä ja sen päälle unikuvissaan puolustaa paikallisasukkaita Rapolan harjun muinaislinnaan ryntääviä uskonkiihkoisia vainolaisjoukkoja vastaan - YK:n sininen kypärä päässä.

Miljööt ovat totta, tapahtumat lööperiä.

Luen siis kaksikerroksista valhetta. Ja mikä ettei: hyvin uppoaa sujuva teksti lukijaansa, joka ei joka hetki edes huomaa olevansa höynäytyksen alainen.
Siksikin, koska en lukijana siitä juuri piittaa, noteeraa noita tapahtumia siis, vaan etsin, kaivan ja kaivelen koko ajan kirjoittajan persoonaa, niitä jäyniä ja menetelmiä, joita hän käytti opettajana ollessaan.
Etsin, onko Sultsi sama oikukas Sultsi opettajana ollessaan ja kirjailijana ollessaan - semmoinen temppuilija. Vähän kiero ja ovela.

Vastaan lopuksi että kyllä ja joo. Ja sen että mitä ne väittävät ettei kirjailijan persoonaa tarvitse tuntea ja tietää!
Tarvitsee, niin saa vivahteista enemmän irti.

Itse juttuhan on mitä ajankohtaisin kun katsoo maailmaa: muslimimaailma vs. länsi.

Sultsilla jylläävät uskonkiihkoiset musulmaanit, jotka aikovat räjäyttää koko kaupungin, kunhan miehittäjät lähtevät ja kaupunki jää YK-joukkojen valvontaan.
Musulmaanit, niin. Pilkkanimi, jonka käyttö kiellettäisiin nyk. välittömästi.

Entä kirjan loppukappale joulunvietosta?
"Mutta juuri sillä hetkellä, kun se uhkasi käydä  liian surunvoittoiseksi, sieppasi Tiirala Ahmedia kainalosta ja nostaen hänet yhdellä väkevällä nykäisyllä istumaan pianon päälle alkoi hoilata iloista pätkää tiernapoikien laulusta.
- Ja katsokaatte nyt tuota murijaanein kuningasta, kuinka sen pitää kumartaman kuningas Hee-roo- ... ja-aaa lankeemaan hänen etehensä po-lo-villensa aivan!
Kaikki nauroivat ja joku hihkaisi --- "
Ahmed on se nappisilmä arabipoika, joka tekee tästä nuorten kirjasta nuortenkirjan.

Mautonta huumoria, nykymitoilla nykylukijoille.
Meille meidän ikäluokan törhösille ei niinkään, hurtiksi huumoriksi sen edelleen luokitsisimme, sultsimaiseksi -  jos sallittua olisi.
Yliampuvaksi tuplafiktioksi.

Sultsi   1 - 2 - 3 - 4 - 5  - 6 - 7 - 8
hiihdot 6/336 km = 54 h
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös


6 kommenttia:

  1. Kotvasen piti ehtiä Sultsin Suetsia kirjahyllystäni. Sieltähän se lopulta löytyi Kalevalan ja Vänrikki Stoolin välistä.

    Selailin kaikkia kolmea kirjaa ja katsoin vielä telkkarista elokuvan Opettajatar seikkailee. Se oli semmoinen kulttuuripläjäys, että kestää taas helmikuun ja olumpialaiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EJ

      varsinainen helmitaulu sulla nyt näpelöitynä!

      Vaan eikös ollu jo paljon jalatmaampi juttu noihen parnassoihin sun muihin haahteloihin verrattuna. :)

      Poista
    2. Tottapuhhuin, vähän tönkköä luettavaa on Sultsi tässä iässä, ja tuskin olisin innostunut nuorenakaan. Kyllä Haahtela kirjottelee paremmin.

      Minusta tuntuu, että Sultsi ei oikein viihtynyt enempää kirjalijan kuin opettajan hommissa. Hänen levottomalle luonteelleen olisi kai ollut parasta pysytellä vapaana reportterina. Hänen tekstinsä lehtijutuissa oli vetävää.

      Poista
    3. EJ

      samma mening!

      Sultsin Suetsi ei oo oikein kelvollinen nuorille eikä aikuisille: nuorille ampuu yli ja aikuisille ali.
      Pitää vielä katella tuo Siinai. Näkyy samat soltut siellä seikkailevan: saunan rakensivat juuri Sharm el Sheikkiin ja kamelin lannalla lämmittivät

      Poista
  2. Mielenkiinnolla olen lukenut nämä päivitykset kirjailijasta, joka alkoi kiinnostaa entistä enemmän nyt, kun sain tietää hänen olleen opettajanakin.

    Tyttönä luin Anita mustalaistytön, ja myöhemmin Huolettoman heimon, joka nyttemmin on kirjastoista kadonnut, eikä sitä antikvariaateistakaan saa. Kiinnostuin jo tuolloin, noin 30 vuotta sitten, Huolettoman heimon kirjoittajasta. Yllätyin nyt huomattuani, että hän onkin elänyt pitkälle 2000-luvun puolelle. Missähän lienee viimeiset vuotensa viettänyt? Toivottavasti kiinnostuksensa maailmaan säilyttäen.

    Opettajan töissä olen itsekin nyt, ja tunnistan saman levottomuuden itsessäni kuin teidän "Sultsissanne" oli. Tosin en ole oppilaille arvaamaton enkä pelottava, mutta varmaan joskus poissaoleva, kiinnostuneempi muusta kuin opettamisesta.

    Opettajana joutuu usein vieraille seuduille, kauas kaupungeista ja kaikesta tutusta. Joskus se on tuntunut karkoitukselta, rangaistukselta jostain, mutta mistä? Mitä mahtoi von Schoulz ajatella?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervehdys sinne jonnekin.

      Onhan se varmaan Sultsillekin ollut aika outoa joutua tänne P-Karjalan korpimaille. On aikaa riittänyt vaikka mihin.

      Varmaan meitä oppilaitakin, osaa, piti aika outoina kun koululle ilmestyi kuka mistäkin korvenkätköistä pyörällä polkien kilometrien, jopa kahdenkymmenen, päästä kouluun kun koulukyytejä ei kaikille järjestynyt.
      Ja miten vieras oli keskikoulu oman kansakoulun jälkeen, ja miten vierailta opettajat vaatimuksineen tuntuivat. Sama tunne kuin Sinulla: vangittu olo.

      Ilmankos sitä sitten empatia edellä omaa opetustyötään teki. :)

      Poista