SARVista tässä on puhe, Suomen arvostelijain liitosta, johon piti pyrkimällä pyrkiä lehtileikkeitä lähettämällä silloin aktiiviaikoina kun kirja-arvosteluja tein. Sillä tiellä ollaan, vaikka harhateillä itse: viitsi enää niin välittää menevätkö jutut kaikkien taiteen sääntöjen mukaan, edes minkään säännön.
Iän karttuessa viis veisaa muodoista ja muodeista: elää pellossa, sika vatukossa - mitä nuita sanontoja nyt lie!
Sen olen kyllä, ja joku lukijakin, huomannut että järjen käyttö vähenee rajusti, loogisuus unholaaan painuu tunnepuolen paisuessa.
Niin mitä!
Tuli siis liiton lehti öylen laatikkoon sen Saiman ja Pentin seurana, Kritiikin Uutiset 2/2016.
Lehden päätoimittaja Marissa Mehr vaatii viestin välittämiseen mielikuvitusta, jotta kritiikki perille menisi ja olisi potentiaalisen lukijakunnan saavutettavissa - turhuuden turhuus kaikkia tavoitellakaan. KU tulee muuttumaan ja etsimään erilaisia viestikanavia ja -välittämismuotoja.
Digi digi.
"Ihminen on leikkivä olento, ja meillä on koko leikkikenttä omanamme", muistuttaa päätoimittaja ja vielä tällä kertaa toimittaa entisenkaltaisen lehden, josta mielikuvitus ja varsinkin leikki pitää puuttuman, kuten aina tosikkojen tantereilla.
Toivossa eletään, vaikka ei kovin lämmitäkään uuden puheenjohtajan Maria Säkön rajaus: ammattitaito on kaiken a ja o, ilman sitä 'ei osaa sanoa taiteesta muuta kuin saman, minkä kaikki muutkin'.
Taidenauttijan ja välittämisen ammattitaito? - Ei ole ollenkaan yksinkertainen kysymys. Myöntää Säkö sen itsekin.
No johan meni puille tämäkin veivaus - ketäkös kiinnostais tämmöinen en tiijan-peluu.
Kävi tämänkertaiselle pottujutulle - saman ainakin sanotuttaisi - vähän niin kuin Haris-Ekin sorankippaukselle aikoinaan: peruutti kuorma-auton murskekuorman kuusiaidan välistä pihamaalle, sitten vaan kippiä päälle ja ajoon! jotta murskemattoa syntyisi ja lapiotyö jäisi anhittomiin.
Kohta kuitenkin kopista kajahti, kun ajo yllättäen tyssäsi, kippaus katkesi, lava kohti taivasta sojotti:
- Ihan meni ###tuks!
ps
Taiteen monenlaisesta ymmärtämisestä:
Arvoisa kriittisen pilan konsultti hikkaj
VastaaPoistaTuossa silmälasijutussa meikäläistä häiritsee se kömpelö termi "käytännön pila", jolle on suomeksi ihan oma sana "kepponen".
Ehkä se varsinainen taideteosjuju olikin katsojien silmistä valuva vesi, joka valuessaan vääristää näkymiä antaen psykedeelisen vaikutelman reaalitodellisuudesta.
Voksi, sir
Poistakieli on monelta kuivunut: sitä kun ei lueta kaikenmaailman rommaaneja, mölläreitä eikä muitakaan lorukirjoja! :(
Tuon taidenäyttelyn katsoja olisi tarvinnut Säkön peräänkuuluttamaa ammattiaitoista kriitikkoa kuljettamaan tuonkin polvilleen heittäytyneen näyttelyvieraan etiäpäin.
Tai jospa tuo kaveri on kriitikko, joka tekee lehteen jutun taide-elämyksestään. Rohkea mies!
Tuosta keppos-sanasta Voxille kiitos. Tuommoinen oikein vaikuttavuudeltaan pitkän juoksun loppupeleissä varsin tehokas voisi olla ihan urhokepponen.
PoistaKirjallisuuskriitikoiden tulisi entistä hanakammin tarttua näihin Viisikko-kirjoista aikoinaan opittuihin anglismeihin ja niiden sananmukaisiin käännöksiin. Practical jokesta tulee mieleen praktiikkaa pitävä valelääkäri. Jutun suomenkielisessä osassa sanotaan, että "taiteen ymmärtäminen saattaa olla hankalaa silloin, kun vastuu teoksen vaikuttavuudesta siirtyy katsojalle". Tämähän on vanhastaan tuttua meille savolaisille jo kielellisen vaikuttavuuden alueella.
Mitä taas tulee katsojien silmiin, veden valuminen niistä voi johtua paitsi ilosta, myös silmälasien unohtumisesta jonnekin.
Mutta hauskaa pittää olla, vaikka syvän märkänis:
http://www.stumbleupon.com/su/70v7z7/:rY13sVL_:U@lL@OEl/www.buzzfeed.com/tasneemnashrulla/millions-of-people-watched-this-woman-laugh-hysterically-in
Silmälasitaiteesta tulee jostain syystä mieleen Kekkonen, joka teki 1975 omakuvan. Se koostui leipälapiosta, silmälaseista ja hevosen kuolaimista. Muistaakseni sai kriitikoilta ylistäviä lausuntoja.
VastaaPoistaEJ
Poistakukapa Kekkosta uskalsi vastustaa! Tais Ventokin muihen päätoimittajien kanssa hypätä yhtenään Pomon pakeilla ohjenuoraa tottelemassa, kirjotusneuvoja kuuntelemassa.
Viisauttahan se kaiken kaikkiaan oli, eipä silti kun nyt kahtelee näihen Tuppien ja juppien pyllistelyjä.
Tuli monesti itelleni mieleen että millonhan pääsis oikeesti pressaa äänestämään. Piti elää yli kolomikymppiseks ennen kun.
Ja nyt sitten nauraa hörötellään itäisille vaalitoimituksille!
Varmaan olit mukana kuvailemassa kun Kitteennii silimäätekevät rullasivat mattoa Urkin kävellä.
Huomaa jotta Kekkonen säkenöittää yhä, sitä on säähköä ilimassa niin kuin Riitulla kun asia oikein näpäsöö. ;)