Pietarin opas U - Ö

loppulörähdys

U = У
V = В
X = H
Y = ю
Z = З
Å = ?
Ä = я
Ö = ё

"Tässä eräänä päivänä kuljin Nevski prospektin yli aurinkoiselta puolelta varjoiselle. Nevski Prospektin ylittää luonnollisesti aina suurta varovaisuutta noudattaen, muuten rusentuu silmänräpäyksessä. Pitää luovia ja tähyillä tarkkaan, jotta löytäisi sopivan hetken, ennen kuin syöksyy vaaralliselle taipaleelle, on odotettava, kunnes tulee edes pieni rako kahdessa tai kolmessa rivissä ohikiitävien ajoneuvojen väliin." FD:Pietarilaiskuvia

U:lle ja V:lle vielä löytyisi järkevää vastinetta Pietarissa - Ulitsaa, Voitonaukiota ja monenlaista Vladimiria, vaan
X:n kohdalla menevät silmät jo ristiin, joten sovulla luopukaamme täydellisestä Pietarin oppaasta.

Rääppiäistunnelmissa lopetelkaamme.
Ja palatkaamme joskus takaisin, kun on kunnon kesä: Pietarhovit sun muut kauneudet jos takapihakauheudetkin vielä tarkkomatta.

Z = З = puolet 8:sta taikka takin kääntänyt E.
Å voisi ehkä merkata siellä Ahvenanmaalla militaarisessa tyhjiössä vaikka niitä tunnistamattomien venäläisten omistamia palstoja.
Ä - edustakoon Pietarin kautta koko Äiti-Venäjää.

Y & Ö lopettakoot Pietarin-aakkosoppaamme komeasti yöhön ja kesään ja öiseen aikaan nostettuihin Nevan siltoihin sekä siltasilhuetteihin, jotka kesäpäivän viilettyä hivelevät silmiä.

Viimeinen sana jätetään itselleen Dostojevskille (1821-81), kaupunkikuvaajalle, jolle maaseutu ei ollut kuvaamisen väärtti.
Valkeat yöt, kertomuskokoelmasta pari otetta, yllä ja alla, Pietari-oppaan ameneksi:

"Jotain selittämättömän liikuttavaa on pietarilaisessa luonnossamme, kun se kevään koittaessa yhtäkkiä osoittaa koko mahtinsa, taivaan suomat voimavaransa, ja tuuheutuu, ja kirjavoituu kukkasin ... Se tuo väkisinkin mieleen kuihtuneen ja riutuneen tytön, jota katsotte välillä säälien, välillä myötätuntoisella rakkaudella, välillä taas ette yksinkertaisesti huomaakaan häntä, mutta joka sitten yhtäkkiä, kuin vahingossa, on muuttunut selittämättömän kauniiksi, ja te kysytte itseltänne yllättyneenä ja huumaantuneena: mikä voima on saanut nuo surulliset, mietteliäät silmät loistamaan liekin tavoin, mikä on houkutellut veren noille kalpeille, laihoille poskille, mikä on valellut intohimolla nuo lempeät kasvonpiirteet, miksi tuo povi kohoilee noin, mikä on tuonut voiman, elämän ja kauneuden tyttöraukan kasvoille, saanut ne sädehtivästi hymyilemään ja elävöittänyt ne helkkyvällä, kipinöivällä naurulla?"  FD: Valkeat yöt. Sentimentaalinen romaani. (Haaveilijan muistelmia) 1848

1 - 2 - 3 - 4 - 5 - 6 - 7

Pietarista täälläkin