Puukauhaväki

Eivät ne turhaan mieltä osoita savonlinnalaiset opettajakoulutuslaitosta puolustaessaan; lienee puolet kaupunkilaisista kokoontunut torille huomattuaan mikä isku kaupungin vireydelle kun henkistä pääomaa kuljetetaan Joensuuhun.

 Opettajakoulutus lakkautetaan.

"Savonlinnassa opiskelee 850 opiskelijaa ja kampuksella on noin sata työntekijää. Savonlinnassa opettajankoulutus on painottunut taito- ja taideaineisiin." Maaseudun Tulevaisuus 10.4.12016

Saattaa siinä elinkeinoelämäkin aikansa nikotella, mutta se jos mikä pitää kyllä itsestään huolta, eli siis liike-elämä, joka on aggressiivisuudessaan taito-ja taideaineväen vastakohta.
Kyllä business keinonsa keksii.

Mutta entä tuo turha porukka, taito- ja taideaineiden puukauhaväki? Se onkin jo toinen juttu ja pitempi prosessi. Vaikutus henkiseen elämään kaupungissa? Olavinlinna ja Ooppera jäävät.
Mutta.

Akateeminen puunkantoteline

Ei älkää luulkokaan että halveksisin tuota työstöväkeä, koska itsekin kuulun siihen: meillä kotona on jäljellä ja yhä käytössä omatekemä akateeminen puunkantoteline, joka on tehty siis korkeakoulutasolla.

Se on kestänyt kaikki nämä vuodet, koska siinä on tappiliitokset ja pelit. Se on taiteilija Jouko Solosen suunnittelema siro ja käytännöllisen kevyt häkkyrä, jonkalaisen me kukin 32 opettajaksi koulutettavaa miehenpuolta jouduimme tekemään kasvatustieteiden opiskelun ohella professori Annika Takalan ja muiden korkeasti koulutettujen luentojen lomassa.

Vaan ei hitto: eihän tapanani ole asiaa puhua, enkä puhu nytkään tämän enempää.
Paiskautui vain mieleen kun eilen pitkästä aikaa melkein kymmenen hengissä säilyneen kurssikollegan kanssa kokoonnuttiin - passiiviksi siksi koska vähänkö vierailta muutamien naamat haiskahtivat - syömään keskellä päivää - keskellä päivää klo 12.00, ikään kuin pyllistäen työssäkäyville kollegoille, tai siis vinoillen - Ilosaaren ravintolan terassille.
Ja kun katseli tuotakin elinvoimaista suunnattomat määrät tietotaitoa omaavaa populaa, joka nyt siis syrjässä tätä Sipilän joukkojen tuskailutouhuilua katselee, että mikä voimavarareservi tässä rupattelee mukavia asioita koulutusajoistaan, työajoistaan ja oman tulevan elämänsä innovatiivisista iloista!

Kyllä nämäkin monta pääministerin kellotaulukapinetta pystyisivät yhä värkkäämään kaikkien hyödyksi jos joku huomaisi kysäistä. Sipilöinti on hallinnassa, selkäytimessä.

Mutta jotenkin sitä kuitenkin jo mieluummin puhuu jekusta - elämän jekuksi huomattuaan -, vaikka siitä puukauhasta, joka piti sille Soloselle tehdä ja kun ei viitsinyt niin osti torilta ja veisti puukolla pieniä nirhamia jotta enemmän omatekemältä haiskahtaisi. Läpi kapusta liukkaasti luiskahti, tosin Solosen saattein: "Hyvä kun on omaakin kädenjälkeä. Toripöydällä tämä näky olleen silleempänä."

Ai niin siitä opetusharjoittelusta muisteltakoon tämäkin, joka vahvistaa asiattomuuden teemaa:
10 tunnin projektin ympäristöopista ja ympäristötietoudesta pidin minäkin niin että innoissamme olimme me kaikki, oppilaat ja tunninpitäjä.
Mutta.
Yksi ei, se arvostelijalehtori Wager, joka kiteytti koko kymmentuntisen lyhyesti:"Sie sitä et, edes vahingossa, puhu asiaa!"
No voi hitto - ja me kaikki kun olimma niin innoissamme!

Ihan niin kuin eilen jekkuiltuamme.