Taidetunne - tekee niin gutaa

Opettaja tuli, lehti, ikään kuin vanhasta muistista 2/2015. Hyvä kun tuli, olisi mennyt taas yksi oivallinen juttu ohi suun.

Tohtori kannessa, sisempänä toinen, se joka enemmän sytytti  ja innosti.

Kas tässä:

Alma Muukka-Marjovuon väitös Taidetunteen kasvattaminen - Lilli Törnudd taidekasvatuksen maailmoja luomassa, Aalto-yliopiston Taiteen laitos.

'Lilli Törnudd halusi myös ohjata nuoria kuluttamisen sijasta taiteen pariin. Taide antaa elämälle merkityksellisyyttä ilman, että pitää koko ajan hankkia jotain uutta.'

Yhdyn, riemurinnoin.
Vaan tämäkös huvitti, yhteinen sytyttäjä, minut jo ennen Alma Muukka-Marjovuota, joka kertoo:

”Kenties taidekasvatuksen tutkimiseni alkoi, kun viisivuotiaana matkustin ensimmäistä kertaa ulkomaille, Leningradiin."

Minäpä olin sentään jo seitsemäntoista, äiti minullakin mukana. Alma M-M silti jatkakoon:

"Leningradissa tsaarinaikaiset Pietarhovin suihkulähdepuiston pronssiset, kultaiset, hopeiset ja väritetyt muodostelmat olivat mykistäviä."

Ja koko se rinne kun kantosiipialukselta harpoimme maihin!

"Olin haltioitunut, taidetunteen vallassa ja onnellinen."

Niin minäkin, mutten siitä kenellekään maininnut, koska useimpia tuntui kiinnostavan ennen muuta sukkahousukauppa. En äidillekään, joka osti jäätelöt, semmoiset lötteröt jotka maistuivat vähemmän taivaallisilta.

AMM opettaa taiteita Sibelius-lukiossa. Minä opetin vain kyläkoulussa liki Venäjän rajaa, mutta silti samoin ajatuksin.

"Kauneuden aistiminen ja taiteen tekeminen kehittää myös empatiaa."

Sitäpä samaa yritin itsekin, vaan kovasti tuntui paine ylemmiltä tahoilta olevan pluskvamperfektien, neliökilometrien (km²), kuutiodekametrien (dm³) yms. tiedon hallinnan suunnalla.
Lapsilla ja opella olisi tosin ollut intressi aivan muualla. Vautsivau! ne poikaviikarit!

Kognitio kömpi affektion edellä - hanttiin sille löimme, mutta minkäs me mahdoimme!

Sopeutumisvaikeuksia meillä oli sellaiseen laitokseen. Minulla lipo 40 vuotta!
Sillä nahoissamme tunsimme risukoissa rämpiessämme, kedoilla ja niityillä vaellellessamme, vaikkapa törmätessämme retkillämme laitumella synnyttävään lehmäemoon, syntymäihmettä katsellessamme, että hei! täm' on elämää ja tämä on raadollisuudessaan sykähdyttävää, herttaista, siroa, kaunista. Liikuntatunnin peitenimellä tuokin pitkä syntymävaellustiima aamupäivän teoriatunnit syrjäyttäen piti suoritettaman: kun oli niin kuulas syyspäivän aamupäivä.

Siinä todistimme taas kerran sitä mitä AMM sittemmin todeksi tohtoroi:

"Samalla kun ihminen herkistyy löytämään ympäriltään piilotettua tai vähän arvostettua kauneutta, hän muuttuu herkemmäksi muita ihmisiä ja luontoa kohtaan."

-4C  hiihdot 283 km/€