Milloin silloin?
Silloin jos Joel Lehtonen löytäisi jonkin sopivan astian, johon voisi ammentaa kaiken elämänviisauden.
Eipä löytänyt, vai löysikö sittenkin viimeiseksi jääneessä Henkien taistelu -teoksessaan? Ei minusta, vaikka vaikuttava avainromaani sekin.
Nyt on kaikk' lehtoset luettu, Joelin päänahka lakkarissa.
Ainoastaan Hyvästijättö Lintukodolle on enää heittämättä, mutta sitä en tohdi tehdä ennen kuin lähempänä lähtöäni, sen verran pahan sään merkkejä oli jo Lintukodon loppumetreillä aistittavissa.
Sen verran vielä sanon Lehtosesta, että Pekka Tarkan toimittama Putkinotkon herra: Kirjeitä 1907-1920, Otava 1969, on melkoinen avain Lehtosen Joelin maailmankatsomukseen ja katkeruuteen ja koko tuotantoon: rakastajatar, se pahuksen Sylvia Avellan, ei suostunut polttamaan Joelin intiimejä kirjeitä - se oli Lehtosen kirjallisen tuotannon riippa ja onnettomuus.
Putkinotkon herra kainalossa kannattaakin Lehtoseen perehtyä.
Että mitäs nyt?
Tuota kauten Päätaloon toiselle kierrokselle: Iltapihti pirtin päälle - kirjailija Kalle Päätalon sanasto.
Unto Ylisirniön 4000 sananselitystä Ihmisiä telineillä romaanista alkaen ja päättyen Iijoki-sarjan 18. osaan Reissutyössä.
Ja taas: ei ei, älkää peljätkö, en tuo niitä tänne, vaan luen niitä toisella tantereella, armahdan teitä, vähät lukijani*.
___
*(Joel Lehtosen käyttämä ilmaisu kirjassa Lintukoto,
ja jos Joelilla vähän niin ketäkö muka ...pyääh! )
-3 °C hiihdot 11 km/134 km//€
Kalle Päätalon sanoissa ja teksteissä on purtavaa ja puurrettavaa aika monelle kirjoittajalle. Eiköhän käyne niin, että tuotanto poikii ennen pitkää toisenmoisen kirjoja. Oon seurannut Hesarista nuoren naisen kirjoituksia ukkinsa kirjoista, omalla tavallaan mielenkiintoisia nekin.
VastaaPoistaEJ
Poistataitaa se nuornainen olla tytön tyttö, eli Kalle on hälle ukki. Ukki myös tälle runoilijalle: http://yle.fi/uutiset/kalle_paatalon_pojanpoika_on_ukkinsa_vastakohta_mita_sita_turhaan_latiseen/8303641
Jäähyväiset Lintukodolle on minusta hyvin kaunis, eikä välttämättä ahdistavan lohduton. Me vanhat miehet ymmärrämme jo sen verran jäähyväisistä, että luulen sinunkin sen hyvästijätön kestävän!
VastaaPoistaKR
Poistapitää sitten varhentaa ja tohtia ennen aikojaan. ;)
Kaiken kaikkiaan itse Lintukoto oli leppoisaa ja rattoisaa luettavaa, ja lisäksi siitä irtosi taas uusi polku: Hirn, joka on jäänyt vaille huomiota.
Pakkohan Yrjöön on perehtyä, kuuntelehan vaikka Erakoita ja vaeltajia:
"...antavat näille vanhoille esineille autenttisuuden leiman, joka vaikuttaa niin vastustamattomasti mielikuvitukseen. Menneisyys astuu lähelle meitä, se ikään kuin tunkeutuu luoksemme, ja se vaatii mielenkiintoamme kaikkeen mitä se edustaa..."
YH siinä vertailee kuvako vai alkuperäinen esine on sytyttävämpi.
Tai
Valtameren saari -teoksessa:
"...heissä oli kaipuu suurten erämaiden yksinäisyyteen. Pyhä Bruno, P. Bernhard Menthonilainen ja P. Germain Talloiresilainen olivat saaneet rauhan elämäntavassa, jota viettäessään he mahdollisimman suuressa määrin olivat vailla kanssaihmistensä seuraa..."
Ja nuo vasta kirjojen alkuverryttelyksi!
= odotettavissa paljon.
Nyt kun justeeri ja petkeleen petkele on liipattu ja viilattu, voi välillä siirtyä aapisen opiskeluun.
VastaaPoistahttp://kariav-annat.blogspot.fi/2016/01/palindromiaapinen.html
kavi
Poistasaattaa siinä kielipelissä mennä kieli poskelle. ;(