Kuren Aino kanteleen kimpussa

Vain johtaja on jäänyt koppiinsa tilastojansa täyttämään, Commodoren sinertävä valo silmiä kirvelemässä. Koulu on loppu, päivä täysi jo tunteja sitten. Mi autius käytävillä, mi hämäryys - ei ristinsielua missään.
Joulu nurkan takana tulla jollottamassa.

Yhdenäkin tajuaa että jostain kuuluu soitantaa, joulunkellot hiljaa kajahtavat. Ihan on noustava katsomaan, josko pojankoirat ovat sittenkin päässeet käsityöluokan ikkunasta ryömimään tihutöilleen. Taikka rajumpihan silloin olisi ääni, tuskin se noin kauniilta kuulostaisi.

Luokkahuoneen ovi on raollaan.

Pikkuinen tyttö istuu seinään nojaten kannel sylissään hämärän luokan lattialla. Kieliä kilkuttelee. Ai että osaa olla herttaisensuloinen näky, pienet sormet rapsuttelevat rautaisia lankoja kun tapaillen löytyy oikea sävel: niin heleä ääni. Niin sulosointuinen ääni. Kunnes taas katkeaa - ja kuuluu supinaa; ai,siinä vieressä istuu toinenkin, aikuinen tumma nainen.

Tuokion tauottavat, pian aloittavat taas. Uudelleen ja uudelleen. Ja pidemmälle päästessään yhä hienommalta kuulostaa, yhä lämpimämmin helähtää ja kuinka taivaalliselta näyttää tuon kaksikon aura; se se on: aura!
Tunnelma näkyy ja huokuu.

Pikku-Aino siihen on jäänyt koulun jälkeen pimputtelemaan soitintaan, Sari viereen istahtanut opastamaan.
Kuren Aino Kaasisen Sarin kanssa koulun joulujuhlaan valmistautumassa.

Eipä johtaja ole ikinä näin herttaista näkyä nähnyt täällä. Oven raosta salaa katsellessaan  liikuttuu.
"Täydellistä", huokaa itsekseen ja palaa tilastoilleen.

Nyt sitten vuosien jälkeen kädessä on kuin sattuman kaupalla Onnen kaupasta hankittu CD:

AINO KURKI

koralleja

Aino Kurjen kantele uiskentelee
turkoosin meren syleilyssä, missä
korallit tanssittavat sitä.
Ainon debyyttilevyllä vierailevat Cheich
Cissokho, kora, ja Jorge Alcaido,
gimbri.

http://ainokurki.com/

-2 C  hiihdot 334 km/€