Nuohan helmikuun ajan ilmestyneet päiväkirjat oli nuori opettaja 'Jurvonen' kirjoittanut ajat ammoin. 40 vuotta sitten. Niitä vain kopioin tähän tuleville polville historiaksi.
Ai että olisi ollut ajatusten järjestämistä oikeille hyllyille** koko helmikuunajan, vaan ei tullut piirreltyä näkymättömiin.
Mutta nythän taivas on taas auki! Nettipapru valkoista.
On uutta tuoretta jos vanhaa väkivahvaa kirjaa käsissä. Ja sauvat välillä. Sekä jaloissa sukset: vaimon kanssa punnerretaan umpihankea, järven jäätä, metsäteitä jos valmiita latujakin - vaimo Eemelinä karkuun yrittelemässä, minä Iivo-sutena perässä.
Kunhan ei kävisi samalla lailla: ks. Norja kaatuu, Suomi kaatuu!
Niin, niitä kirjoja, niitä riittää, hyviä ja huonoja, pyydettyjä ja pyytämättömiä, toivottuja ja toivomattomia. Kaikkiin tulleisiin on toki jokin kontakti otettu; vastenmielisemmät ja eniten ajatuksia vaativat siirrän syrjemmälle odottamaan, vetävimmät heti käteen. Nenosen Päivin Maleskelulupa jo puolessa välissä menossa, Kiteen tytön ja naisen elämää Pietarissa: mukavia haukkapaloja - pala kerrallaan iltaseksi ennen uneen tainnuttavaa turvallista Päätaloa, Kallen kahdettakymmenettäkolmatta Iijokea, Iijoelta etelään.Tätä toista venäläistä kartan ja piilottelen, elämäkertaa Eremenkoista, nyt kun Roman sen kokaiinitemppunsa teki - menetti makunsa koko kirja:
 |
| City |
- ennen käsittelyä >>>>>>>>>>
PS
ja entä kun soppaan lisätään vaikkapa mausteeksi vastikään kirjekuoresta putkahtanut
tämä:
**Voipipa ajatushyllykkö romahtaa lopullisesti ennen kuin koko soppa on nielty!
PS2
Selvästi kevyempään suuntaan tässä on, onneksi, menossa kaikin, jos vertaa nuoren ope-Jurvosen lukuluetteloon ...
__________
*** myös
"Kuukausi kirjoittamatta - kuukausi syömättä"
VastaaPoistaMitähän jos kokkeilis vielä kuukauven lukematta. Ja voishan sitä kesäaikaan hiihtämättä olla.
EJ
Poistaja ainakii näitä lukemati teijjän. Jottai karsintaa vois aluks.
Vaan nuo kirjat on kun konvehtirasiat, miel tekee aina avata ja sormesa soppaan työntää.
Vai VASTA puolessa välissä Maleskelulupaa? Jatkanet, jatka. Hyvä, kun olet huomannut ja tarttunut: näitä konvehteja kannattaa makustella: tarina tarinalta ja rivien välistäkin: elämää - jos kirjallisuuttakin
PoistaAnnu
Poistahyvältä ja omanilkkasenhumoristisilta nuo maistuvat, elämänmakusilta; tässä itekuhhii vähän niinku valakonen keppi eillä kun etiäpäin mennään.
Taijjat muuten olla ainut nainen joka näitä pottujuttuja lukee! Varo vuan näitä kalakkeutuneita ukonturia ja heijjän ajatushautomojaan.
Kappeliseurakunnassa naiset vaikenevat.
Poistahikkaj: eki tietää - nainen vaikenee viisaasti. Kalakkeutuneita ukonturia ja heijjän ajatushautomoijjaan seurasin- no, ihe assiissa sen melekein neljäkymmentä vuotta ammatillisesti - ja nyt kun ei ennee ammatillisesti tarvihe, niin näköjään niin juutuin sinne pottumualle aikannaan.... Kaikella tuntemattoman ystävyyvvellä: omia kalakkikertymiä näköjään pittää sillontällön hullauttoo, häristellä, rivvauttoo - ja kyllä pientä kaikuu, vielä-
PoistaAnnu
Poistaon kyllä tosi helepottunu olo kun ei nuihen muutamiin 'lahopiäkepulaisten' kanssa tarvii olla missää tekemisissä - jos ei taho!
Sammoo tarkottanet.
Tuosta Maleskeluluvasta: http://www.kirjavinkit.fi/author/jukka/
Arvoisa syyhysorminen hikkaj
VastaaPoistaSyyhy on ihosairaus, jonka aiheuttaja on syyhypunkki.
Kannattaa käydä Attendolla näyttämässä.
Samalla tulee elätettyä caymanilaisia köyhiä ja pitäjän apteekkia, jos teillä siellä rajaseudun kiroissa semmoinen vielä on.
Voksi, sir
Poistatää syyhy talttuu kun aukasee kirjan, minkä tahansa!
Eikä tarvii viimesiä hiiholle varattuja roposia teille ihmispolosten terveyden kustannuksella vaurastuville kyörätä.
Arvoisa roposhiihtäjä hikkaj
VastaaPoistaSe on se Roposen pariskunta hikkajiin esikuvana ?
Näköradiosta kuulin, jotta norjalaishiihtäjä, se sutjakka Jacobsenin Astrid, se on liäkärj, mutta eipä oo nylkemässä lesken viimmesiä roposia !
Vaan monoa antaa Monoselle, ja näyttää finskihiihtäjättärille oikeat ja terveet elämäntavat.
Siis kun tarpeeksi nopsaan hiihtää, niin kulta oottaa maalissa.
Voksi, sir
Poistahuomasin saman ja heti kunnioitus korkeni (samalla huulrasva/lääkäri-yhistelmä vilahti mielessä: asiantuntija aika lähellä), mutta yhen tahran, vitsiks varmaan takotetun, sai Torilla tavataan -palkintojenjaossa, kun suomalaiset pyllistelivät liian kauan loppukuvauksessa, niin Astritti hymyhuulin ilimapolovella teki eleen jotta pukkaa Ristan alas aitaukseen...vaan oishan siellä ollu ruotsalainen Kaarle-kurko syliinsä ottamassa.
Arvoisa kuninkaallisen viihdekäyttäytymisen tarkkailija hikkaj
VastaaPoistaSe ois se Kuuvvestoista Kustu varmana ottanut koko palkintopalliporukan hoteisiinsa. Sillähän on kuulemma Tukholmassa iso omakotitalo ihan keskustassa meren rannalla, huoneitakin taitaa olla kuussataa, jos on niin pitkälle osannu laskea ...
Voksi, sir
Poistasiellähän tuo näky, nyt räkäsiä poikia, kiikarisa kansa tiirailevan. Senkö tautta lie Heikkisellä heittäny häränpyllyä?
Mutta asiaan: käyhä tuoll turinoimassa tuon Äejän luona vakavia. KRydmanin alta sinne käy tie.