Yhdenäkin sitä huomaa olevansa yksin. Tilapäisesti, vaan kuitenkin.
Parempi meistä on lähtenyt viikoksi kuntolomalle ja minä jäänyt. Isosta Minästä varmaan kehittyy, nimenomaan kehittyy, pieni minä kun jo päivän jälkeen siltä tuntuu, ettei tässä sittenkään kaikkivoipa ole.
Veti haudoille kasteluhommiin heti keihäskisan jälkeen, jonka muuten Pitkämäki voitti kasivitosellaan kylkileikkauksen jälkeen kesken sairasloman.
Sen verran kuuma sunnuntaipäivä ja koko viikonloppu on ollut, että kukat kaipaavat vettä.
Siellä niitä kivä katsellessa, kauniita kukkia kastellessa, tapasi monta hiljaista tuttua kiveen kaiverrettuina. Ihmetys oli suuri ja hämmästys: - Noinko monta vuotta tuonkin kuolemasta jo on, ja tuon ja tuon...
Ei kukaan yläpuolella toistansa siellä enää, vaikka täällä joku aina yrittää päätänsä toisten ylle kohottaa - kuka rahan voimalla, kuka älyn, kuka laulun, kuka jos minkälaisen taiteen, urheilun, osaamisen.
Noin ovat miettineet muutkin ja kukin vuorollaan, ja se jos mikä hyvää tekevää lannoitetta sielulle on: yhtä arvokkaita me kaikki - lopulta. Tasapääjuoksu.
Vaan siis vaimo on poissa vain viikon ja minä jo tuommoisia höpisen, ensimmäisenä iltana!
Eikä tässä toki ypöyksin olla: on veli vierailulla viikkomoissa ja kissa verannalla.
Tietoja minusta
- hikkaj
- Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti