Parturissa

Puolenkymmentä vuotta olikin edellisestä käynnistä hurahtanut ja sekin tapahtui ulkomailla jossain Kultahietikolla muutamalla eurosella. Jossain jos pitää säästää niin haivenissa. Sen verran luottoa pitää sentään kotiparturin taitoihin olla - jokin hyöty siipastakin!

Kaupunkiin oli tullut uusi parturiketju: 'vain miehille ja aikaa varaamatta' -liukuhihna.
Sillä ehdolla menin jos toinen maksaa. Ja toinen maksoi.
17 euroa se teki pesuineen kupongin kanssa; ilman kuponkia olisi ollut kympin kalliimpi.
Toinen kun maksoi niin ei tarvinnut kaikkia kyniä, vaan kevyesti sipaisten se toimenpide läpi vietiin.

Satasella olisi saanut ostaa sitten semmoisen kortin jolla vaikka joka päivä saisi parturissa käydä päänsä lippaamassa ja parrankin ajaisivat muutaman kerran ja mikä tärkeintä: saisi ohittaa toiset jonossa. Toukokuulle olisi voimassa ollut.
Se jäi ostamatta: ymmärrätte kun parturissakäyntihistorian nyt tiedätte.

"Harvennetaan", "Haudutetaan", "Kuorrutetaan" vai senkö hittohan se termi oli kun se tyttö sanoi tekevänsä kun olin ilmituonut toivomukseni, jotta päältä lyhyeksi ja sivulta pitkäksi. Tyttö sanoi että jos päältä ottaa lyhyeksi, nousee tukka pystyyn ja se ei hyvältä näytä.

Niinpä se sitten kevensi ja ohensi päältä saksilla napsutellen ja sivut surrasi koneella ja jätti osin korvan päälle.

Ihan hyvä siitä tuli, vaikka itse toimenpiteen aikana ilman silmälaseja en erottanut kenen kuva siellä peilissä istui.

Ihan kivaa seuraa se parturityttö oli vaan vähän kuitenkin kaihersi kun hiihtämättä jäi tämä suvikelinen päivä: hetihän olisi mennyt kampaus sekaisin!