Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leikit lasten. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste leikit lasten. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. lokakuuta 2021

Viikko ulkomailla

 Islanti-Irlanti-Englanti-Viro.

Jotakin tuota linjaa kokonainen syys'oma'viikko vietettiin. Välillä tempoi tuuli kuin Satujen saarella, koko ajan lätisi kuin Vihreällä saarella. Englantiin ja Viroon vivahti kieli monen monena päivänä, jotakin ymmärrettiin jotakin ei.


Perjantaina lähtöpäivänä päätettiin päivä ennen h-hetkeä kunnon kuraan: lapattiin kärrit täyteen märkää mutaa ja multaa, lisättiin lätäköistä vettä ja kipattiin takaisin maahan ja tampattiin, taputeltiin rukkasilla ja päälle päätteeksi hypeltiin kuravellissä naamat ravassa.
Se oli iloa se!
Ilon ylimmillään ollessa kajahti ovelta käsky: - Peskää vaatteet kaivolla, sitten sisään ja syömään. Lähetään!

Ukki pumppasi vettä ensin Pienemmän kurapuvun päälle, sitten Suuremman. Sepäs vasta olikin kaiken huippu!

Niin, se kieli: 
Videoilla vinkuivat viikolla nakkenakuttajat ja väiskivemmelsääret englanniksi. Ei tämmöisiä laitteita enää missään muualla kuin mummolassa. Ja ukkikos ihmetteli kun päivällä viruttiin nokkaunivuoteella silleen että jollain lituskaisella ihmepädillä Pienemmälle puheli Pipsa Possu ja Suuremmalla paukkui joku ihme Ninjago tai mikä huppupääsoturi lie ollut.

- Pane poit ukki ne kiljat, elä kato niitä.
- Miksei?
- Ne häilihtee, sanoi viereen kömynnyt kolmivuotias. Poikaa ei tuntunut häiritsevän mikään.

Selitti se Pienempi, se tyttö, paljon muutakin, mutta ei siitä niin vain ottanut selvää, tai no sanan sieltä toisen täältä, vähän oli kuin viroa.

Eikä auttanut ukin muu kuin siirtää lehtensä sivuun ja keskittyä Pipsaan ja muihin lallatuksiin.

Iltaisin unilukemiseksi kelpasivat jo ihan tavalliset kirjatkin. Nämä Ystäväni Ihmerobotti, Länkkäri Lasse, Peikonpojan värikätkö, ja Hölönpölön Uutisista varsinkin se kohta, joka veljen mielestä oli niin totta kuin tosi olla voi ja joka siskon mielestä olisi ollut osin täyttä puppua, jos olisi ollut kuulemassa, vaan ei se ollut kun se nukkui jo kuin tukki isän ja äidin kanssa yläkerran huoneessa:
"On ihan mukavaa kun on pikkusisko, vaikka se kitiseekin kuin ruostunut sarana."


Kirjavinkeissä

sunnuntai 12. heinäkuuta 2020

Vielä henki pihisee

Vietettiin viikko kuolemasta syntymään. Liki.

- Pieni arkku Laurilla, hämmästeli pikkumies saatellessamme lankomiehen uurnaa haikein mielin hautaan.

I - II - III - IV

Kohtapa jo temmellettiin iloriemuin ja itkuparuin kolme kokonaista päivää pitkin pihamaita ja pientareita pikkupikku 1v+3v lastosten kera.

Siinä olikin ukkimummo helisemässä, kun piti pyörittää hulahulavannetta, kauhoa palloa räpylään, pelata pingistä, potkia palloa, niittää viikatteella heinää, soittaa haitarilla masurkkaa, kiikuttaa, hyppyyttää, pomputtaa, lukea satuja, viheltää herneenpalolla - ja lehmän ruokinnat ja perunannostot päälle!
Kyllä maalliset murheet unohtuivat.

Täytäpä siinä sitten vielä blogipottu!

KIRJA-ARVOSTELUT