jolla, Ranta-ahon katiskajutun kanssa ei tuon taivaallista tekemistä
- Nälkä mulla! tuntui Pekan muotoilema upouusi katiska, terassille unohtunut, marmattavan.
- Viekää, veteen upottakaa, kuotot! käski.
- Maltas vielä hetki, pian pääset yöksi järveen, soutumatkan päähän.
- Noita ahvenoita ahmimahan:
Ja niin laskivat, nuo kuotot, katiskan pyyntihommiin.
Ja kun uusi aamu koitti, odotti kokijoita hivelevä näky, kantautui tärinä ja kolina aina rannalle saakka:
- Ei nyt sentään tänne asti. Liioitella taidat, unelmoida vain.
- Ei kun ihan totta, kyllä siellä tuntuu vilske käyvän.
Ja kävi:
- No vot! Nyt kelpaa olla! intoili katiskakin riemuissaan.
Me, kuotot, aivan Pietarina kaikin. 🐟
---
PS
nyt karhu oli viime lauantaina tuossa parinsadan metrin päässä Pirttikallion saunalla otaltanut yhteen ketun kanssa, ks. Mörkö
omat KIRJA-ARVOSTELUT
