Senpä vuoksi, kun kasvomaalauksia tahi kaikenmaailman tekokiharoita taikka pillejä ja purnukoita ei eto asian vuoksi viitsi vaivautua hommaamaan, paneuduin pitkästä aikaa Tukholmassa (F. & G. Beijerin kustantama Suomen kansanvalistusseuran suostumuksella) painettuun Vänrikki Stoolin tarinoihin vuodelta 1887. Kumma kyllä myös A. Malmströmin piirroksia tarkkaillen, vaikka ylijään olen sitä mieltä että kuva kaunokirjallisuudessa on turha, so. jokainen muodostakoon oman kuvansa.
Eipä rajumpaa yllytysmateriaalia voisi nuorten kiekkoleijonien valmentaja Jukka Jalonen pentujensa eteen syöttää kuin nämä tappelut ja taistelut venäläisiä vastaan. Tai siis ryssiä vastaan, niinhän tavataan kutsua verivainolaista.
On minusta tuo sana paljon pahempaa rasismia kuin mustalainen mulliturpa, neekeristä puhumattakaan.
Mutta käytettäköön sitä tässä uhossa nyt kun se kerran on kirjaan präntätty. Ja kaivettakoon parikolme pätkää näin taisteluhenkeä kohottaaksemme. Ojentakaamme arvon pätkät pikkuleijonien valmistautumisrituaalimateriaaliksi, aivan vappaasti.
Itse sanoudun irti koko hommasta, kuin paraskin Haanpää Noitaympyränsä sisällöstä.
Sandels
se vaan huoleti istuu aamuruo'allaan valmiina sotaan, joka 'alkavi Virrall' uudestaan, heti kello kun yks lyö. -
Mutta
piankos sanaa kiikutettiin välirauhan kierosta päättymisestä, kun kas:
' Kakstoista meidän on kello, mut yks Ryssäin on soittanut.'
Herranen aika: täysi melske päällä, ja kenraali sen kuin ruokapöydässä istuu!
Araks pelkuriks omat soturit näin ollen hänet tuomitsevat.
Siitäkös sitten tantereelle taisteluun tuimaan:
'Pöyhkeillä Ryssien annoin. No,
alas nytpä ne syöskää jo!
Näin lausui, siin' oli kylläksi,
ilo kajahti ilmoihin.
Kuussataa miestä nyt ryntäysi
alas Ryssihin ylpeihin;
- "Hurraa kenraalia urhakkaa!" sai kehut Sandels.rivi rivilt' alas ne viskattiin,
loput salmehen sorrettiin.'
ps
Eiköhän näillä toimilla ja kannustuksilla kulta illalla kiekkoleijonille lohjenne; onhan 21 leijonalla vastassa vain vaivaiset 21 karhunpenikkaa; Koljonvirralla vainolaisia kävi sentään 8000 tuhatta suomipoikaa päin.
NO SILLEEN ks.!
Mulla on Cajanderin suomennos, 49. painos, Otava 1961. Piti hankkia oppikoulussa opiskelua varten. Kerran laskin huvikseni sieltä noin 30 rumaa sanaa. Elinikäistä vastenmielisyyttä eivät kuitenkaan aiheuttaneet rumat sanat, vaan se, että runoja olisi pitänyt opetella ulkoa, kuten Kalevalaakin.
VastaaPoistaEJ
Poistavastikään nauro yks nuoremman polven edustaja suu auki kahtoen kun luettelin ulkoa Jaakopille syntyneet poikalapset kuin vettä valuttaen ja oikeessa rytmissä: Ruupen, Simeoni - Leevi, Juuda - Daan,Naftali - Gaad, Asser - Isaskar, Sepuloni, Joosehvi ja Benjamin.
Pakkohan se oli opetella jottei ois karserriin joutunu. Eipä noista oo haittaa jos ei hyötyäkään ollu.
Sie vissiin iltarukokukseks loruat välskäreitä, kertotauluja, Kalevalaa ja suomen kielen sijamuotoja. Ja jos ei riitä niin niitä vesistöjä, jokia ja järväi etelästä pohjoseen ja takasin.
10 piasteen vihje:
kaikista paras unilääke on saksan sanasto.
Vesistöistä on jäänyt mieleen vain Längelmäveden reitti, joka oli sanana erikoinen. Katekismuksesta en onneksi muista mittään, vaikka ulkoa piti opetella jo kansakoulussa.
PoistaMitä, missä, millonka?
VastaaPoistaVai rumia sanoja reenataan? Tuli poika kylään ja sano, että peli tulee illalla. Ehken katomme. Kato sinä tuonne, ja sano, mikä on ennen FIAT:ia
http://www.kariav-annat.blogspot.fi/2016/01/mita-missa-milloin-1956.html
kavi,
Poistakohan ei ois Volga taikka Warre. Veikkaan jälkimmäinen.
Arvoisa Leijona-hikkaj
VastaaPoistaKellot on tarkkoja, mutta valetta on Ruuneperin juttu.
Suomen sodan aikana tiettävästi noudatettiin paikallisaikaa, kun ei ratiosta vielä saanut aikamerkkiä.
Joten siinä oli ryssänkin kello samassa ajassa kuin Sandelsin.
Ellei sitte edistänyt !
Edistyshän se on vanha venäläinen keksintö ??
Voksi, sir
Poistahm, meni sormi suuhun (ei korvaan):
miten ja mistä ne muuten siihen aikaan ja ennettäin ylipäätään tarkastivat taskunauriiseensa minuutilleen oikean ajan, siis muutkin kuin rakkaat naapurimme?
Hyvä Isä Aurinkoisen naapuriväki
VastaaPoistaEnnen kelloa piti keksiä tähdet ja aurinko. Jos ja kun aurinko korkeimmalta milloin paistoi, sillo oli kello kakstoista.
Siellä Ämeriäkkylässäpäin ootta sevverran etuajassa, jotta paikallisaika on teillä melkeen puoli tuntia Vaasan aikaa eellä.
Jospa se Niclas Sandells ois istunut Vaasan torilla juuri kello kakstoista, ois Ämeriäkkylään laskeutuneen pienen vihreän riipputapettimiehen kello ollut jo puoliyks.
Voksi, sir
Poistalähettämäsi sähkeen eli kommentin lähetysaika on 0.00!
Tarkka poika!
Vaan edelleen vänkään ettei se pellonmies taskunauristaan osannut minuutilleen säätää, keplerilöistä ja galileolaisista en niinkään mene takkuuseen, eli sano mitä sanot nin ois tarvittu Fagerholmin ääni.
(jotenkin alkaa tuntua että tätä keskusteluaihetta on sivuttu joskus aiemminkin, desavuu ja silvuplei...)
Arvoisa ajanpelaaja -hikkaj
PoistaWashingtonissa 1884 sopivatten aikaviisaat, jotta maapallo jaetaan 24:ään aikavyöhykkeeseen.
Oli kuulemma pakko, kun oli juna keksitty, ja aikataulut piti laatia niin, jotta jonkinlainen tolkku olis lähtö- ja tuloajoissa.
VR toki sittemmin Suomessa on siirtynyt siihen ennen 1884 vallinneeseen aikaan, jossa junat tulevat ja menevät miten sattuu.
Ruuneperin tarinan aikaan joka kellokkaalla iikalla oli kellonsa säädetty joko omin päin tai rovastin/linnanherran/tsaarin yms määräämään aikaan.
Onneksi perin harvalla olikaan muuta kelloa kuin talon isännän korvakuulolla pelaava vellikello. Ja aamulla kiekuva kukko.
Luultava on, että idästä saapuvilla ryssillä oli kellonsa säädetty johonkin itäiseen lähtöpaikan aikaan. Mutta vaikkapa Pietarin aika olisi auringosta katsellen aivan sama kuin puolen Suomen.
Voksi, sir
Poistanyt tässä ollaankin vellikelloajassa:
a)kalenterin ja kellon hylkäsin jo muutama vuosi ennen virkatyön loppua;
b)pyörän kello oli ainut jota käytin, töihin mennessä ja töistä tullessa pari vuotta;
c) nyt tuntuu vellikellon ääni tasasin väliajoin kumahtavan pitkin päivää kyökin puolelta.
(tunnit ja minuutit sekasin, päivissä tahtoo jo myös mennä sekasin: eilen kyselin onko se torstai jo - ei ollut; muuten usseempi päivä tuntuu pyhältä; kuukauvet ja vuojet eivät vielä mene sekasin, paitsi vuodet aina alakuvuodesta)
Arvoisa desorientoitunut hikkaj
VastaaPoistaJoskun ennen muinoin kun meikä-Vox kirjotteli humalatilalausuntoja, piti auton äärestä tavoitetun epäillyn osata sanoa muun muassa, mikä päivä se on menossa.
Nykysysteemistä ei oo meikäläisellä kokemusta, kun en oo ite juoppoja vuosikymmeniin joutunut tutkimaan, enkä toisaalta oo ite joutunut tutkittavaksi.
Mutta pahalta näyttää jo ennakolta hikkajiin tilanne. Ei parane sitten juopon tuurilla ees sitä polkupyörää polkea.
Jos vaikka vahinko sattuu, ja auto ajjaa päälle, eikä Attendon keikkalääkäri saa tolkkua hikkajiin sisäisestä kalenterista, se on pian istunto eessä siellä leivättömän pöyvvän väärällä puolella.
Kannattaa siis selkiyttää päivämääräorientaatio kohalleen.
Toisaalta täytyy myöntää, että se on meikä-Voxilla ihan samanlainen desorientaatio päällä. On ollut siitä lähtien, kun eläkepommi iski päähän.
Semmonen dejavuu tuosta ryssän kellosta tuli meikäläisenkin mieleen. Jotta on sitä ennenkin ihmetelty, jotta kumpi on oikeen ollut väärässä.
Ruuneperi vaiko ryssän kello.
Voksi, sir
Poistahuvitit - oli syytä suuta hymyyn vetää pitkin iltaa, ja vielä aamullakin.
Pittää yrittää välttää ratsioita - pyörälläkin, päästä kun on jo ja, voi joutua syyniin.
Ja pittää yrittää terästäytyä ja skrapata, so. opetella oikeita aikamuotoja - onko muuten tänään perjantai niinkun lehellä lukee?!