Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Areena. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Areena. Näytä kaikki tekstit

torstai 12. syyskuuta 2024

Harry Lime

 laimea, huono!  ⭐ ⭐⭐⭐⭐

Tosin: Arto Pajukallio antaa TV-maailmassa Kolmas mies -elokuvalle täydet viisi tähteä. Puhumattakaan BFI:n valinnasta viime vuosituhannen parhaaksi brittielokuvaksi tai New York Timesin valinnasta tuhannen parhaan filmin sakkiin.

Vaikka kaikki kehuvat, Ensimmäinen Mies, tämä tässä, räväyttää tiskiin tuskin puoltakaan tähteä!
 Röyhkimys. Ettäs ilkeääkin! Pitäisi vaan mölyt mahassansa.

Katsottuaan muina miehinä Kolmatta miestä 39 minuuttia EM painoi koko värkin kiinni ja jäi silmät sirhallaan tuijottamaan kämmenpohjiaan kuin paraskin Kummun Kalle, sillä kätöseen oli jäänyt vain suuri ? 
Koko vyyhdissä ei päätähäntää.
 
Kyllä-kyllä. Kyllä hän itseään syytti: täysi noviisi elokuvankatsojana, täysi uuno, ollut aina, kuvallisen kerronnan ymmärtämisessä. 
Vaan periksi ei antanut EM. 
Vaihtoi telkun läppäriin, josta kaivoi esille Areenasta tämän:

Ennen elokuvaa: Kolmas mies -keskustelu. Oksana Lommi ja Laura Kolbe.
Eipä tuostakaan hullua hurskaammaksi tullut, muuta kuin että tuo Oksana on kuin Anna!

           Oksana Lommi vas. oik. Alida Valli (Anna)
Tarvittiin  siis vielä pitempi selvitys.
Ahaa! 
Nyt Se Elämys taisi putkahtaa.
Eli 
sitten kun jossain vaiheessa kissa kiehnää ja itse Harry Lime, Orson Welles, astuu valoon. Siitä räjähtää elokuva lentoon. Ja varsinkin loppukohtaus viemäreissä. 
Niin kertoivat nuo keskustelun naiset: Laura, Oksana ja pj. Anna Möttölä.

Joten ei auta Ensimmäisen Miehen muuta kuin nöyrtyä ja palata piakkoin asiaan - jonain kauniina päivänä jatkaa kohdasta 39 min tai katsoa koko homma alusta uudelleen.

Kirjavinkeissä

maanantai 12. joulukuuta 2022

Jo katsottavissa

Areenassa

Tämäkin herkkä hetki,

,

ikään kuin sitä ei ennättäisi katsoa silloin kun se tarjotaan, kun sen aika on illalla, Teemalla kello 20.40.

Yhteen-kahteen kanavaan aikoinaan tottuneena ei tahdo oppia nykymenolle: ei tarvitse odottaa - pari sipaisua riittää.

 🏂 hiihdot 6+8+8+6km  71 km/€ = 12 h

Kirjavinkeissä

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

R,uma n-sana

Onni Eläkeläinen elelee Paratiisissaan omaa marraskuutaan omalla tavallaan, ei juuri lotkauta korviaan sille, mitä muussa maailmassa tapahtuu. Perjantainakin, kun kaikki kauheus sitten on tapahtuva, sujahti päivä ohi ns. perinteisin verkkaisin menoin. Ainoa poikkeus päivärytmistä oli kellarin ikkunan sulkeminen talveksi, jotteivät lahjaksi saadut potut, pari saavillista melodia ja korvollinen nicolaa, paleltuisi. Koskelan Joonas näet oli pelotellut talventulosta jo nousna viikolla.

YLE Areena - katso!

Nyt sunnuntaiehtoona tv-hiihtojen jälkeen istuskelee kiikkustuolissa ja pyörittelee päätään myötäillen.  - On se kamalaa. Kamalaa se on.

Kuten näemme, kyllä OE myös televisioon turvautuu näin syysmyrskymyöhällä, kun pimeys on sammuttanut valolta voiman; keväisin on sitten kaikki ihan toisin. 

Katseli Onni perjantaina myös Sannikkaa, enempi katseli kuin kuunteli ja eikä ollut tuntea avaruusmies Esko Valtaojaa laisinkaan: partansa oli lipannut positiivinen mies; nytpä hymykin kuoppineen paremmin erottui. Tuntui siellä istuvan joku kiivaammin käyvä nainenkin, vaan ei Onnimme kiinni saanut aiheesta, ymmärtänyt juurikaan mistä puhuttiin, niinpä pintapuoliseksi jäi ja uutisten odotteluksi koko homma.

Rasismin Onni kuuli ja tunnisti, vaan sitten kun jostain wokesta ja cancel-kulttuurista riitautuivat, oli Onnin aika istahtaa omiin aatoksiinsa, kunnes Esko päästi suustaan ruman sanan, joka ei ollut rumarillumarei ja josta sitten pyhänseutuna on noussut myräkkä, tuima kuin tulevan viikon lumipyry.

"Afrikan tähti ja Peppi Pitkätossu", sanoi Esko. Ja muuta ei tarvittu. Rähinä oli valmis. Mentiin sinne kielletyn sanan puolelle, sanan josta ei olisi saanut sanoa kuin ensimmäisen alfabeetan. 
-Vitunnii suap näköjään televisossa ja ratiossa sannoo murjauttoo, muttei sitä, huokaili Onni ja jätti koko asian silleen tältä illalta.
 
Jääkaapille olisi hiippaillut ja kinkkusiivun silipassu ruispalasensa päälle, jos olisi tohtinut. Vaan eipä uskaltanut. Sen verta sentään muutostuulissa mukana - myötätunnosta, tämäpä meidän kaikkien tuntema miehenpuoli. Onni Eläkeläinen, kalvakan valkoinen heteromies, eläkeläisbuumeri. Edes hetken myötätuntoinen, tämän pimeän marraskuisen sunnuntaiehtoon. 
 
Kirjavinkeissä

keskiviikko 13. toukokuuta 2020

Itkuhetki

"Se kun se pikkutytönpirpana juoksee toisten perässä rinnettä alas ja kaatuu ja kömpii ylös."

Se siinä parasta, muistan, äit-Ainon kertoneen.
Ja nyt tässä ollaan itse samassa tilassa. Vanhana nuoruuden ketteryyttä sympatiseeraamassa.
Niin se aika kiertää.

Korona pistää istumaan television ääreen joka arki-iltapäivä klo 16. Sieltä ne Teemalle vankkureillaan ilmestyvät, ja tyttö huiskahtaa helmat heilahtaen joka kerran mukkelismakkelis. Jäkki-koira rynnistää rinnettä alas ekana, isot siskot kintereillä ja pikkinen Kärri vihon viimeisenä pyllähtelemässä.


Riitelevät mutta eivät tappele, tai jos tappelevat eivät ammu pyssyillä tai jos ampuvat eivät ammu toisiaan hengiltä. Isot ihmiset, aikuiset meinaan.

Hermolepoa parhaimmillaan. Paitsi että joutuu melkoiseen empatiakylpyyn tunnin ajaksi, mikä sekin omalla tavallaan raskasta: ei herkkänä olo helppoa ole, kevyttä ei ainakaan. Puhdistavaa kyllä.
Nieleskele siinä sitten aikasi, kun pyhäisä perhe haihtuu tunnin päästä ruudulta, ja iltapäivän liikuttava lepo- / itkuhetki ohi on. Palaveri päättynyt.
Päivittäinen mielen minireinkarnaatio tapahtunut.

Voisihan tietysti nämä kaikki 208 jaksoa ennakkoon hotkia täältä Areenasta:


Toivottu lämminhenkinen klassikkosarja uudisraivaajaperheestä - kaikki jaksot Areenassa.
Laura Ingalls Wilderin elämäkerrallisiin kirjoihin perustuvassa draamasarjassa isä Charles, äiti Caroline ja heidän kolme tytärtään - Mary, Laura ja Carrie - vaeltavat halki preerian ja aloittavat uuden elämän 1870-luvun Minnesotassa. Maanviljelijäperheen arki Walnut Grovessa on armotonta, jokapäiväistä kamppailua luonnonvoimia ja epäonnen iskuja vastaan, mutta myös ilon hetkiä ja yhteisöllisyyttä. 

Vaan mikäs hoppu tässä: tiedä vaikka korona-aika kestää saman kuin viime sota-aika - sen viisi vuotta, tuonne vuoteen 2025.


KIRJA-ARVOSTELUT