Onnen maa (s.1993) taas kertaalleen nähty. No siellä elokuvafestareilla.
Siinähän tuo istui filmin jälkikeskustelussa lupsakkana koiransa kanssa ja kertoili hauskoja juttuja, vaan sitten yhenäkin liikuttui kovin jutun kääntyessä Tapiin ja Tenhoon. Kertoi olevansa ja olleensa kumpikin. Siksi pala kurkkuun tahtoo yhä nousta.
Todistipa näin todeksi tuon otsikon sanoman, jonka joskus aiemmin oli jossain sanonut. Ei eilen. Ite Pölönen, siis.
Istui siellä edessä myös Tatu Kaihua, se kolmenkymmenen vuoden takainen Tapi. Kovin oli kasvanut pituutta sitten filminteon, siinä missä Markku leveyttä; ei ole tainnut muistaa tarpeeksi Pölönen pyöräillä, vaikka muuta väitti, ainakin suunnitteli.
Hyvin on filmi uponnut Suomen kansaan (ensimmäisen televisioesityksen 1993 näki yli miljoona suomalaista /wp), tosin tangomarkkinoilla Seinäjoella katsojaluku jäi tuolloin vähän vajaaksi.
Persaukisena oli MP arvellut notta ny pannaan rahoiksi ja pyöritetään Onnen maata neljänä päivänä neljä kertaa päivässä. Mitä vielä!
- Myötiin kaikkiaan 24 lippua, kertoi nyt jo naureskellen Markku.
Kertoi se Markku markkumaisesti monta muutakin hymäyttävää juttua, niin kuin
ne häkkikanat, jotka eivät älynneet vapaudessa käyttäytyä maalaiskanamaisesti vaan niiltä piti ensin pyörittä päät sekasin. Ja entä se paikallinen kiärmepoika, joka tulla lampsi kansisankon kanssa, yhen toisen filmin yhteydessä, kuvauspaikalle kyselemään jotta minkälaisen kiärmeen työ halluutta, pitkänkö lyhkäsenkö vai minkä. Kun sai kuulla jotta ihan tavallisen kyyn, vuoli kakshaarasen tikun, häipy mehtään ja tuli kohta takasin kiärme sankossa...
Jotta semmoinen festivaali-ilta meillä kahvitarjoiluineen täällä idässä. Ei varmaan niin fiksu ja filmaattinen niin kuin niillä etelän eilisillä longplaylaisilla.
Kumpiko sitten lienee lopulta enempi tuota häkkikanasorttia?
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
