Rousseau - yksi tusinasta

Jos kaksitoista persoonaani vaikuttanutta kirjapersoonaa olisi pakko luetella niin mitalikolmikkoon asti sujahtaisi kevyesti tämä jo koulupoika-aikoina opetettu kummallinen 'Takaisin luontoon' Rousseau Jean-Jacques. Opettajakoulutusaikoina hänestä kuuli lisää, kuin pakkosyöttönä, siinä missä muistakin kasvatusmaestroista.
Ihmekös jos kaiken maailman Émilet yhä hallinnassa.

Mutta ei Émile eikä Yhteiskuntasopimuksesta mihinkään - mutta Tunnustuksia.
Siinä kirjaa kerrakseen!
Se iski.
Siinä on matkaava filosofi paljaimmillaan: oma elämä vähemmän hallittavissa kuin toisten, joille neuvoja pudottelee.

Tolstoikin kahteentoista mahtuu; noista  muista ei niinkään tietoa, ei ainakaan vielä: Saarnaaja, Job, Paavali.
Miten lienee laita tämän, koko tunnustuksellisen, paljastavan kirjallisuuden isän:
Aurelius Augustinus.

Mukava kuulla ja kokea miten paljon viisaampia ovat nuo entisaikojen tunnustuskirjailijat kuin myöhempien aikojen Päätalot, Saavalaiset ja Kihlmanit. Tai
Joel Lehtonen, joka Pekka Tarkan toimittamassa Putkinotkon herra -kirjeissä Sylvia Avellanille on väkisinkin täysin pyllyä myöten paljas, koska nämä intiimit kirjeet rakkaan Sylvian piti hävittää lukemisen jälkeen.
Tai miksei samaa sarjaa ole jopa Eva Wahlströmin Rajoilla nyrkkeilijän tuskista kirjoittaessaan. Vuokko Koistinen  Avohaavassaan.
Pilvin pimein löytyy julkaistua paljastusta ja tunnustusta milloin kirjeinä, milloin päiväkirjoina, milloin kirjoina.

Toinen juttu sitten säilyvyys.

Niistäpä säilyneistä, siis sisällyksellisistä, aarteista otetaan selvää FM Torsti Lehtisen johdolla nyt Valamossa kurssilla Paljastava kirjallisuus.

Oikein kurssilla, johdatettuina. Jopas kelpaa.