Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tomi Pulkkinen. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tomi Pulkkinen. Näytä kaikki tekstit

maanantai 18. syyskuuta 2017

Ei nimellä huoli koreilla

Joensuun kirjallisuustapahtuma. Heh. Yksinkertaisuudessaan ihan heh!
Aika myyvä.
Siinä voi kauppamiehillä olla naurussa pitelemistä.

Meille nynneröimmille kelpaa vallan mainiosti; myyvempi otsikko voisi karkottaa meidät vakavamielisemmät pois koko tilaisuudesta. Meille kelpaa vain paras ja laadukkain, kuten radiosta Yle Radio 1. Muu on kaupallista höpötystä.

Kahdeksannentoista kerran kokoonnutti viikonloppuna Joensuuhun tämä tapahtuma, jonka aikoinaan synnytti tuskissaan kaksi naista Mikkelissä hotellin sängyssä: Tuula-Liina Varis ja Eila Nevalainen. Lue vaikka Karjalan Heilistä.

Kolme marjaa kävin poimimassa sieltä tänä vuonna pottuuni.
  1. Matti Salminen. Toisinajattelijoiden Suomi on kirja jonka olin lukenut halulla hartahalla tässä potussa sekä Kirjavinkeissä ja lopulta lahjottanut sen kollega Matsille hyvin tietäen että hyvin uppoaa ilman ennakkoluuloja. Salminen kiteytti valtavirran vastaanoton epä-älylliseen 'N-liitossakos muka sen paremmin!'-nitistykseen. Urho Kekkonenkin muuten mukana puolensadan toisinajattelijan poiminnassa.
  2. Simo Hämäläinen. 'Onneksi olkoon isänmaa - mitäpä on mielessä säästyneen pojalla.' Tuollaisen otsikon alla tarinoi, paljon vakavamielisemmin ja sopeutuvammin kuin odotin. Ei puhunut mitään edes kuuluisista kaupungin vähäveroisista autokauppiasveljeksistä, kuten viimeksi parikymmentä vuotta sitten opetäydennyskoulutuksessa. Kätkäläisyys lie kuollutta kamaa.
  3. Volter Kilpi. No oikeastaan tämän takia sinne sunnuntaina, esittävän taiteen päivänä, kampesinkin. Ylin suosikkini. Enkä pettynyt.
"Ellei lintunen siiville heity,
ellei ihminen uskoonsa luota,
eipä lintunen ilmoja havi,
eikä ihminen Jumalaan saavu!"

Suljetuilla porteilla, Kilven viimeisestä teoksesta lauloivat, musisoivat.

otsikon jatke: ...jos ei kuvillakaan.
- Huikeeta! sanos Selänne ja muut sanaköyhät huippu-urheilijat.
Minä väännän sen lisäksi näin:
Kilpeä kiillotti laulaja, lauluntekijä Tomi Pulkkinen koostumuksella Trio Elävät todisteet. Loistava esitys, ennen kaikkea selkein ääntämyksin, mikä välttämätöntä, kun Kilven kielestä kyse. Oli porukka juonen löytänyt; olisi siinä Alastalon saliakin muutaman tunnin kuunnellut - Kirkolle-kirjasta puhumattakaan.

Jos jotain jäi vaille musamiesten esitys niin tätä vielä olisin odottanut sävellettynä:

"Sarvea torkottaa kuorimöyriäinen
ja tunnustelee maailmaa ympärilleen niin pitkälle kuin sarvi yltää,
ja torkottaa ihminenkin
otsansa tuntosarvea elämään,
minne järjen haun karvan kärki pimeyksissä osuu,
seiniin tai tyhjiin..."

On se Kilpi V vivahteikkuudessaan ja hämäryydessään viimeisen päälle humoristinenkin.


KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös