Kuorma-auton kuorma

lopussa juhanipeltosviikon marraskuinen alakulo - vielä täältä noustaan!
isällä olisi melkoinen muistokuorma kipattavaksi

Näin on viidesosa Näköisveistos ruumiskirstusta tarkk'luettu ja kuvitettu, kun on puristettu ekajakso Syksyinen isä loppuun, neljä runoelmaa on vielä kuvitettuna jäljellä - josko palattas taas vuoden päästä asiaan?

Juhani Peltonen lähti tuonnimmaisiin helmikuun 25:ntenä päivänä 1998 elettyään vajaat 57 vuotta.

Runokirjan väliin olen tallentanut Helsingin Sanomista nekrologin, jonka on kirjoittanut alan ammattilainen Antti Majander.

Jotenkin minusta tuntuu, ettei tässä tapauksessa ammattilainen tavoittanut kuitenkaan olennaista peltosta, siis kirjailijan kirjoitusta: eihän hän Elmoa lukuunottamatta luetellut yhtään niistä teoksia, jotka minun hyllystäni löytyvät (ks. kuva).

Niinpä huomenna on pakko vielä palata Peltoseen ja leväyttää pöytään yksi oma näkemys yhdestä hauskasta! romaanista eli Jumalan kuopus -kehukritiikki Karjalaisesta, siitä Luakkoslehestä männä vuosilta Seppo Vennon, sittemmin irtisanotun, ollessa vielä lehden päätoimittajana. Tai josko sittenkin vedettäisiin esiin koira ja kuljettaisiinkin viel hetkonen Natalian kanssa. Emmityttää. Emmityttää, kas kun Kuopuksessa on se maailman sulottomin koira, se jolle omistajakin joutui silloin tällöin kauhuissaan lausahtamaan:

 - Katselepas, rakkaani, muualle, vai menisitkö ulos?

1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9.

KIRJA-ARVOSTELUT

*** myös

Ätsyyn! päästää isä

 juhanipeltosviikossa marraskuinen alakulo tuskastuttaa
pienen piirtäjän mielestä isällä on vain lunssa, vaikka

Minusta tuntuu, että Juhani Peltosen sanataide johti, ei pyrkinyt, samaan mihin Hugo Simbergin pensselöinti; Hugohan sanoo Helena Ruuskan Finlandia-skabassa mukana olevassa kirjassa Pirut ja enkelit, jotta 'taiteen päämäärä on saada ihmiset itkemään sisimmissään.'. Hugo tuotti tuskaa tuhannen teoksen verran, Juhaniltakin irtosi melkomoinen pino, johon voi käydä tutustumassa ja samalla itse kirjailijaan Juhani Peltosen Seura Ry:n sivustolta.

Näpätääs sieltä otos oikeista Juhaneista tähän:

1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9.



KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Isän puut

menossa juhanipeltosviikko marraskuisen alakulon selättämänä
isä halaa puita jo ennen kuin siitä tuli muoti-ilmiö

Velssikin, 89v, tuossa yhtenä päivänä oikein pysäytti autonsa, kun karsin puista oksia, ihan vain ilmineeratakseen, jotta 'noilla puillai ne on tunteet'. Peltonen sen tiesi jo ainakin kolmekymmentä vuotta sitten kuten ruumisarkun runot kertovat.
Semmoinen alakuloinen huumorinkin viljelijä Juhani kaiken kaikkiaan oli, aivan niin kuin kirjailijan leski Tuula Nurmi radiohaastattelussa vahvisti: "Juhani oli huumoristaan huolimatta pohjavireeltään surumielinen."

1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Isän itku

 juhanipeltosviikossa marraskuinen alakulo ei itkutta hellitä
isä pakenee synkkään pehmeäoksaiseen 'maunoon' eli kuusistoon, ei koivistoon, vollottamaan

Nyt piirtelyn alla oleva Näköisveistos ruumiskirstuksi jäi Juhani Peltosen (1941-1998) viimeiseksi runokokoelmaksi. Alkuvuosilta löytyvät esikoinen Ihmisiät sekä Oudot minät ynnä sanaleikkisä Felix Navitan etu- ja takaraivo.
Vuotta ennen ruumisarkkua (1986) ilmestynyt Iloisin suru -romaani ei ennakkoaanailuista huolimatta tuonut kirja-Finlandiaa, oli kuitenkin ehdokkaana nimekkäässä sakissa:

Bo Carpelan: Axel
Antti Hyry: Kertomus
Sirkka Turkka: Tule takaisin pikku-Sheba
Christer Kihlman: På drift i förlustens landskap (Tuuliajolla tappion maisemissa)
Lassi Nummi: Matkalla niityn yli
Kirsti Paltto: Guhtos̀et dearvan min bohccot (Voijaa minun poroni)
Esko Raento: Suru. Ystäväkirja
Eeva Tikka: Aurinkoratsastus
Antti Tuuri: Ameriikan raitti

Turkka se sitten pisimmän korren kiskaisi ja kahmaisi kolmannen Finlandian Erno Paasilinnan ja Jörn Donnerin jälkeen.
Itketti varmaan vähäsen Juhania, kun toinen Juhani eli itse Juice oli jo puolesta hehkuttanut.

1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Isä osuu naulankantaan

juhanipeltosviikossa marraskuisen alakulon kääntämisyritys yläkulon puolelle
hyvässä lykyssä isä voi saada jotain aikaankin

Suoraan asiaan:

Jos runot eikä Näköisveistos ruumiskirstusta ketä hetkauta, voi Peltoseen takertua runsaan muun tuotannon kautta, vaikka näytelmien. Kokoelma Kohti Maailman sydäntä sisältää nimikkonsa sekä kolme muuta näytelmää: Jatkojen aika, Päivän sankari ja Suomen leijona. Myös kuunnelmissa löytyy: Elmo edellä käyden Surunapeista (1965) Ikuisen rakkauden poluille (1989).



1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Isä yössä ja jäässä

menossa juhanipeltosviikko marraskuisen alakulon voimaannuttamana
isän vuode- ja vuodenaika

Juhani Peltonen: Näköisveistos ruumisarkusta luennassa vasta toinen ja kolmas runo - vielä ehtii kyytiin! Peltosen huumori on semmoista hevihuumoria, kuten tulemme huomaamaan.

Alkaa käydä vähitellen ilmi, että runo ilman pienen tytön, 7v, piirroksia on kuin aitanpolulla astelematon emäntä!

1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös  

Isää määritellään

menossa juhanipeltosviikko marraskuisen alakulon voimistamiseksi
mikä on isä?

Tosiasiat:
Isä lukee Juhani Peltosen runokirjaa Näköisveistos ruumiskirstusta järjestelmällisesti alusta loppuun, ja tytär, 7v, joka ei osaa vielä lukea, piirtää. Isä puolestaan ei osaa piirtää, siksi osajako! Kirja on tytön kädessä, isä lukee sivusta kurkkien. Tapahtuma-aika: 27.1.1996.

Kirja jakautuu viiteen osastoon, joista tällä viikolla peramme Syksyisen isän runot.
Joskus sitten hamassa teessä:
2. Autoihminen paljastaa päänsä
3. Raskaammat tunnit
4. Iso varis daameineen
5. Näköisveistos ruumiskirstusta

Alkakaamme:

1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

Juhani Peltos -viikko

omavaraiskirjoitusviikon jälkeen edessä juhanipeltosviikko alakulon vahvistamiseksi
ensteks isän ulkonäkö

Alustukseksi:
Juhani Peltosen (1941-1998), tuon marrasmielisen alakulokirjailijan, tuotannon luulen hallitsefani paremmin kuin joku vuokko tai moni muu, aika läpikotaisin. Absurdisti JPeltosen selän taakse realismi joutuu pahasti kyykkyyn lymylle.

Hyllyyn jäi melkoinen aukko kun poimin tuohon kirjavankukikkaan kankaan päälle malliksi muutaman Peltosen. Yllätyin: ainakin kolme jymäkäntuntuista kirja-arvostelunkin olen aikoinaan 'Luakkos-lehteen' luatint - innostuksen vallassa aivan.

Mistä kyse?
Isästä.
Taisipa olla isänpäivä toissa päivänä - mitä häh?
Sen tiimoilta tässä liikkeellä ja lauantaisen Eno-Elmon jälkihöyryissä yhä. Ei ole vielä löytynyt yhtä mahtavaa ja mahtipontista runoa isälle kuten äidille Lauri Viidan se Äiskät nuo toivossaan väkevät.
Juhanilla on jonkinlainen yritys edes. Ja monisivuinen. Löytyy tuon kuvan kirjapinon vasemmalta laidalta, nimeltään karkeahkosta Näköisveistos ruumiskirstusta, WSOY 1987.

Miten?
isärunot kuvitettuina.
Kerrankin runot valmiiksi kuorestaan avattuina kuin lanttukukko!  
Runothan tahtovat (ja haluavat) jäädä avautumatta kertalukemalla. Nyt eivät jää. Koska minulla tuon kokoelman lukemisen aikana sattui olemaan oma pikkuinen tyttönen, 7v, joka heti kuullessaan piirtäen näytti oman näkemyksensä jokaisesta kokoelman ääneen lukemastani runosta.

Emme varmaan yhdessä riko immateriaalioikeuksia, koska yli puolet sivusta on ns. omaa tuotantoa - piirusteltuina.
Tästä aloitamme, eivätköhän myrtyneet marrasilmeemme sen myötä hitusen kirkastu:

1. - 2. - 3. - 4. - 5. - 6. - 7. - 8. - 9.

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös