Enkelimatkailua

Juolahti mieleen Lappeenrannan Niskavuori-teatterireissulla poiketa katsomassa toinenkin katsottava: aikoinaan porua aiheuttanut Reikäenkeli.

Vastahan Tampereen Hullu-reissulla kuikittiin Simbergin Hugon Haavoittununeen enkelin toisintoa - ne tehtaanpiiput - Tampereen tuomiokirkon lehtereiltä:

Miten se peltinen enkelparka talvella tuulessa ja tuiskussa jaksellee?
Onko sillä nyt helpompaa kuin aikoinaan, kun se poistettiin haudalta mm. syystä että haudankaivajaa moinen rumilus pelotti. Niinpä se kyörättiin riidan ja kinan jälkeen pois, piilotettiin lehtikasan alle: tuolloin 'riitelyyn otti osaa myös kirkkoherra Kaiku Kallio, joka väitti teoksen olevan kristillisen tavan vastainen.' Willimies

Lauritsalan kirkko on nimeltään "Taivaan valo".
 Toivo Korhonen ja Jaakko Laapotti. 1969

Sieltä se sitten aikanaan kaivettiin Lauritsalan hyppyrimäen, siis hyppyrimäeltä näyttävän kirkon esipihaan.
Ja siellähän tuo rauta kalisten värjöttelee - kevättä vartoen taivasta tavoitellen.

Koputtelimme, kolkuttelimme  Eikä yhtään pelottanut.

Kauko Räsäsen Reikäenkeli / Särkynyt Enkeli vuodelta 1960

_________
KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös

hiihdot 11+6 / 850 km = €

Reikäenkeli

Kritiikin Uutisten kesänumero tulla tupsahti arvokkaan jäykkänä - jo ulkomuodoltaan; siinä ei sivu rypisty postinkuljetuksessa niin kuin Seiskassa ja sanomalehdissä.
Kunnioittaen siihen tarttuu MaalaisKriitikko, MK, joka ei punaviinivuorikuplassa elä, vaikka tuosta niinkin voisi väärin päätellä. Jalat toki tukevasti ilmassa muuten.

Nyökytellen lukee MK pääkirjoituksen, jossa Marissa Mehr laittaa taiteilijaväen tajuamaan - jalat maahan - miten vähäinen on taiteilijaväen määrä koko Suomen populaatiossa:

•  "Tuntuu jopa hieman koomiselta, että prosentuaalisesti pieni osa leimaa muun Suomen joksikin itselleen vieraaksi kun totuus on päinvastainen."
• "Me emme äänestäneet ensisijassa  maaseudulle hyvinvointia."

Miksi sitten odottaa että maaseutuväki olisi äänestänyt kulttuuri- sekä muita suurkaupungin arvoja.

Muuten hyvä, mutta MK:n nyrkki- sekä perstuntuma on, että taiteilijaväestä liki puolet asuisi muualla kuin Suomen ainoassa kaupungissa; äänekkäimmät ja näkyvimmät siellä kyllä asuvat.

Mutta samapa tuo, sillä uusi opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen vasta eilisaamuna kertoi MTV:ssä taiteen ja kulttuurin olleen etusijalla hänen arvovalinnoissaan hallitusohjelmaa laadittaessa. Ei ainakaan tilanne siis huonommaksi voi mennä.

Sitten kun MK Nevanlinnan oli lukenut ja muutamia muita ohittanut (toistaiseksi), yritti Koitelaa ymmärtää, mutta kun ymmärtämisessä löi sutia lopullisesti galleria-kohdassa 'taiteilijan työn kehittymiseen liittyviä kuratoraalisia tai diskursiivisia asioita ne eivät pysty tarjoamaan', meinasi jäädä paras ja herättävin kirjoitus lukematta:

Reikäenkeli lensi läpi ajan

Uskonnollinen taidekiista loi modernia Suomea 

Arja Anderssonin kirjoitus Kauko Räsäsen patsaasta, joka aiheutti uskonnollisen taidekiistan 1960-luvun alussa, jo ennen Salaman Juhannustansseja.
Andersson laittaa aktuellin syötin: vrt. imaamien ja jyrkästi uskovien kuviin suhtautuminen tällä haavaa.

Räsäsen Reikäenkeli/Särkynyt enkeli-patsas on nykyisin nähtävissä Lauritsalan kirkon mailla, kun se ensin on ollut yksityishenkilön haudalla ja haudankaivajan järkytyksen takia siirretty kirkkoherran myötävaikutuksella syrjään, löydetty joskus lehtikasojen alta ja kannettu riemusaatossa kaupungin halki jälleen ihmisten näkyville - uudelleen varastoon piilotettavaksi, kunnes kauppala osti sen ja sijoitti modernin Lauritsalan kirkon viereen.

Kauko Räsänen "Reikäenkeli"
http://willimiehenjaljilla.blogspot.fi/2012/08/reikaenkeli.html

PS
Seuraavan kerran kutostietä ajaessaan ei MK:n välieteppi olekaan ABC Viipurinportti vaan Lauritsalan kirkko ja sen kuve.