-sarjaa olen vuosien mittaan täällä potulla kirjoitellut
Kas tästä näin sinne. Suosituin tässä - vissiin reteen kuvan vuoksi.
Nytkö sitten jäi pää vetävän käteen? - kun tutustuin Tampereen yliopiston porukan tutkimukseen, kuinka ne normaalit lehden lukijat lehtiänsä lukevat.
 |
| Tampere University Press, 2023 |
Sanomalehdistä kysymys: kahdesta maakuntalehdestä, Karjalaisesta ja Hämeen Sanomista.
Tutkijat ottivat henkilökotaisesti luokille lukijat, nimellisinä, eivätkä laumoina, ja niistä tekivät sitten johtopäätökset, jotka poikkesivat monin paikoin mediatalojen yleisöanalytiikoista, lukijalaumoista.
Heikkilä, Hellman ja Ovaska ottavat esille mm. klikkausten vääristymät: verkkolehden klikkaukset eivät välttämättä kerro jutun merkitystä lukijalle, ja juttuun käytetty lukuaika voi viedä harhateille.
Klikkauksen takana saattaa olla pelkkä lukijan ärsyyntyminen juttuun/otsikkoon eikä jutun kiinnostavuus. Myös lukemisen käytetty pitkä aika voi johtua mm. "juttu oli avattuna tietokoneen ikkunassa, mutta käyttäjä ei syystä tai toisesta palannut sen pariin avaamisen jälkeen". Tai lyhyt aika syystä, että lukija säästi kiinnostavan lukemisen seuraavan päivän paperilehteen, koska "lukemiselle haluttiin sen ansaitsemat olosuhteet". Lukurauha ei mainosten vilinässä olisi taattu.
Mediatalot voivat tutkimuksissaan mennä näin ollen pahemman kerran hakoteille juttujen kiinnostavuudessa ja lehtien sisällön tuottamisessa.
Tarjolla on lukijain iloksi yhtä ja samaa lehteä kolmin muodoin: tilattavissa paperilehti ja diginä näköislehti sekä ilmainen verkkolehti (á la IS, IL, HS).
Siihen tulokseen tutkijat päätyvät että lukijat, niin nuoret kuin vanhat, eivät ole hylkäämässä paperilehteä, lehtitalojen kiusaksi, vaan lehdet paisuvista materiaali- ja kuljetuskustannuksista huolimatta joutuvat edelleen painamaan jatkossakin lehtensä myös paperille.
Lukijoiden ääntä sietää lehtitalojen kuunnella ja totella?
Lukijoiden ääni kuuluu runsaina sitaatteina myös tässä Mä lehden luin -kirjassa, mikä kummasti elävöittää kuivaa tieteellistä tutkimustekstiä ja tekee kirjan OK-luettavaksi.
"Siinä [paperilehdessä] on mielikuva, että on helppo mennä eteen ja taakse ja palata muutama sivu taaksepäin (Maija 55)"
Entä meillä kotosalla?
Paperisia sanomalehtiä ei tule, paitsi Hesarin Viikko ristikon takia ja Viikko Pohjois-Karjala Lisbetin ja Luukkaisen Leilalein osuvien sanasuakkunoiden vuoksi sekä paikallislehti Kotsari, joka naapurin kanssa vaihdetaan viikoittain päikkäin toiseen paikallislehteen eli Kokkareeseen.
Digi-Karjalaisen näköispainoksen lukeminen olisi mahdollista, muttei sitä juuri tule luettua. Ai niin, luettavissa on myös Iltalehden diginäköispainos, joka, uutuuden viehätyksen mentyä, jää järjestään avaamatta houkuttelevista karkkikuorista huolimatta.
Joten tämänkertaisen potun otsikkohan pitää lopulta kutinsa! 〠
omat KIRJA-ARVOSTELUT
Kirjavinkeissä
