Eipä ole iskenyt
Kärpästen herra,
Golding William, kuten
tuolla kerrottu jo on.
Jos eläisi kirjailija, olisi 103 vuotta. Ei mahdoton ikä, sillä onhan meilläkin
Pankin-Aino täällä 101 v, pirtsakka likka, ainakin viimeksi kun 100-vuotisjuhlia vietteli.
Lord of the Flies ilmestyi Englannissa tasan 60 vuotta sitten, 1954, suomeksi julkaistiin 1960.
Mikä on kun ei otetta Kärpästen herraan ikinä ole saanut: kesken on yhä,vaikka yritetty on. Jopa oppilaiden kanssa mutamana vuonna aamuluennaksi. Mutta ei kun ei.
Jospa nyt saisi pontta kuvan tekstistä, joka käsittelee
Peter Brookin 1960-luvun alkupuolella filmaamaa
elokuvaa ihmisten, poikien, käyttäytymisestä eristyneissä primitiivisissä oloissa:
"Kammottavan herkkävaistoista eläytymiskykyä osoittaen he 'näyttelivät' Goldingin tarinan sivistyksen toivottomasta taistelusta ihmisluontoa vastaan."
sivistyksen toivottomasta taistelusta ihmisluontoa vastaan
Tuohan on rousseaulaisuutta tuo!
Ja meitä
Mats-kollegan kanssa: ruisjauhoista et vehnäsiä leivo!
Josko sittenkin kävisi limppuun kiinni, pureutuisi oikein, kai siitä jotain irti saisi kun Nobelin-jakajatkin ovat saaneet ja palkinnet Goldingin vuonna 1954. Vaikka Nobelin kirjallisuuspalkinto nyt mikään tae ole: vanhojen horoukkojen, vielä vanhempien kuin minä, tikanheittoa. Montako klassikoksi jäävää sieltä on seuloutunut?
Mitä horisen itse? No sitä vuosikymmenten puuroa jatkan,
Kansojen Kirjallisuuden tusinaosaista sarjaa hampaat irvessä maaliin luen:
- jäljellä enää 405-302= 103 sivua seitsemästätuhannesta sivusta ja
- aikaa kulunut lipo 35 vuotta!
Kaikkeen sitä itsensä on yhyttänyt, nossipoikana.
Maraton tämä kirjasarjasuoritus on: viimeinen vitonen horjuttavana; hoippuen maaliin, joka näkyy jo.
On loppusuoran aika ja koko Amerikka edessä!
Sen sodanjälkeinen kirjallisuus:
Mailer, Williams, Miller, Porter, Salinger, Bellow, Roth, Nabokov ...
PS 1
tänään on aika, tai aikomus, sulkea kellarin ikkuna: sentti lunta maassa ollut jo viikon - ks. viime vuosi.
