Sydämeni silitys

Katetriablaatiolla ei tässä yhteydessä ole mitään tekemistä, ei sydämen ojituksella eikä hermojen polttamisella eteisvärinän poistamiseksi. Ei, ei.
Olen runolla.
Tuohon Bathsebaan juuttuneena.
Siitä otsikko.

Niin kovan sätkyn aiheutti tuo nainen kuninkaassa, että David, miesrukka, menetti kertakaikkiaan kontrollinsa: tapatti kuin tapattikin Urian, Bathseban oikean miehen, sotilaan, jotta olisi saanut rauhassa poimia omansa: rakastaa ja rakastella.

Vaan katsos:

'Sinä minun sydämeni silitys'  pian oli oleva 'tuskien haava minulle'.

Eikä kaikki niin auvoisen suloista muutenkaan ollut, kaunistakaan, ainakaan näin sivullisen silmin. Jokin pani hanttiin Kilven vapaamuotisuudessa, muunnelmassa alusta alkaen. Ihan piti kaivaa Raamattu, pölystä puhaltaa ja lukea runollisen Volterin sijasta totuudellisempaa tekstiä asian laidoista: 2.Sam. 11-12.

Ja katso: 11.4

"Daavid lähetti sananviejän noutamaan naista, ja tämä saapui hänen luokseen. Nainen oli juuri puhdistautunut, ja Daavid makasi hänen kanssaan. Sitten nainen palasi kotiinsa."

Nopsaa ja korutonta toimintaa heti eka kerrasta alkean noilla kuninkailla ja muilla mahtimiehillä: yks sormenkoukistus vain.

Onneksi sitten tuli tehdyksi tuo murha ja ihme kyllä kuninkaallakin alkaa omatunto soimata.
Siinä kohti olen nyt.
Kahden vaiheilla, kumpaa jatkan ensin iltahämäriin: Raamattuako vai Kilpeä?

Loppuluhistumista? vailla. Siis kuningas. I suppose.

Harmaiden hapsien harmi et charmi

Volter & Hilja XI

ed. X

Volter makaa tulessa, on masentunut, täysin maansa merensä myynyt.
Vastausta kosintakirjeeseen, 22. huhtikuuta lähetettyyn, ei kuulu, 1900-luvun alun tekstiviestintä muutenkin oli hidasta, mutta silti - samassa kaupungissa sentään, Helsingissä!
On kulunut jo kolme päivää, Volter lähettää toisen, täsmennyksen.

Mitä kiirehtiä vakavalla asialla; eikö hän osaa aavistaa toisen tunteita, sillä jo ennen kosintakirjeen laatimista Hilja oli maininnut: - Et aavista, miten liikutettu ja hyvä minä olin sinulle silloin, sinä harmaine hapsinesi, joista niin paljon pidän.

Toinen 21, toinen 31 - ja toisella jo harmaat hapset! Ei siis mikään ihme jos mietityttää nuorempaa.
On kulunut viikko. On vapunaatto. Lähtee kaksi kirjettä samana päivänä - rivit niin tuskaiset.

Seuraa paljastus toisessa sen päivän kirjeessä: Hilja on Volterin jo toinen todellinen syvä rakkaus.
Polte yhtä voimakas. Silloin kohde itse tuskin edes tiesi olevansa 'kaikki'. Sen yksipuolisen rakkauden loppu oli maailman loppu: 'Elin vuoden sulassa tuskassa ja mielen hädässä', 'Opin tuntemaan, mitä on pakahtuva ihmisrinta', 'Siitä on seitsemän vuotta nyt jo', 'sitte olen elänyt kylmänä'...

"ja hiukseni harmenivat ennen aikojaan."

"Silloin täytyi minun lähteä, ja kaikki minussa huojui elämän ja kuoleman välillä, mutta minun oli velvollisuus rutistaa kaikki itsessäni sammuksiin."  

Tuo nainen oli Anna Wuoti, Bathseban muusa.

Vaikuttavaa.
Kaivan Bathseban kaapista, ja luen sen ennen kuin jatkan näitä kirjeitä ja ennen kuin saan tietää, miten Hilja Volterilleen on vastannut jo tuona samana vapunaattona.

Täytyy siis odottaa.
Ei auta.