Retkahduksiakin

 TV-urheilusortumiset 

Jyväskylä GP - LINKKI YLE

Kuis äijien on käynyt addiktiokamppailussa töllötintä vastaan?

Vilkaiskaamme ensin Nojatuoli-Niilon päiväkirjamerkintöjä:

I viikko 1.6. - 7.6. 2023

1.6. to

Vaikeeta on, mutta onnistui: urheiluruudutkin jäivät väliin. Tylsähköä. 0 h.

2.6. pe

Pieni retkahdus: SV 1:n kautta ohjelman loppukymppiminsa Firenzen Timantista oli pakko vilkaista naisten tonniviissatanen. Kipyegon Faith ME 3.49,11. mihin Suomen miehistä ei Rinteen lisäksi moni kykene! 10 min.

3.6. la

Viikonloput vaikeimpia olla ilman 'ainetta', tv-tuputusta niin paljon. Tiukkana silti. 0 h.

4.6. su

JoMa - KPL. Sorruin. Puol tuntonen lopusta nojatuolia. No ei auta kun terästäytyä, huomenna uusi viikko, uudet kujeet. n. 1/2 h.

5.6. ma

Hyvin alkoi. 0 h.

6.6. ti

Samat numerot: 0 h. 

7.6. ke

Viikko takana. Taitaa alkaa helpottaa. 0 h. 

Viikkosaldo: ei kokonaista tuntiakaan!  🙅

-Valetta laskettelee Niilo, sanon ma - outo tyyppi: narraa itseänsä! Lienee sortuneiden tapa?

** pah!

Tässä oma totuuteni = suhkuksi meni eka viikko: toistakymmentä tuntia, eilen vielä Jyväskylän GP-YU Hurskeineen Nezireineen päälle = 2 1/2 h!

+

Kaupantekijäisiksi tämä huippujännä Farmi-finaali, jota ei kai nyt sentään laskettane urheiluksi - vaikka mukana Ahos- Jannekin:

TV-ruuduton I urheiluviikko, muka! 

No, 

II viikolla valkaistakoon nenu. 

👴

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Penkkiurheilematon kesäkuu

Ruuduton kesäkuu

Tunnen erittäin läheisesti nojatuoliurheilija Niilon, joka puolestaan tuntee yhtä hyvin minut. Olemme molemmat ajautuneet penkkiurheiluaddiktioon. Niilolla katseluriippuvuus on astetta pahempi, koska hän on vaiheessa: nojatuoliriippuvuus. Itse en sentään noin syvälle ole ajautunut, sillä olen vielä penkkiurheilijavaiheessa. Penkkiurheilijahan on joskus paikan päällä urheilukisoissa, kun taas nojatuoliurheilija ei koskaan, vaan hän on vaipuneena syvälle nojatuoliinsa, josta korkeintaan poistuu vessareissulle tahi, kuten useimmiten, jääkaapille.

Niinpä olemme yhdessä päättäneet, melkeinpä jo pakon sanelemana, kokeilla, pystymmekö olemaan ilman tv-urheilua edes kuukauden ajan, siis Ruuduton kesäkuu, ja yhdessä sovimme, ettemme yhden yhtä urheilulähetystä ruudun kautta tillota. Nojatuoliurheilu kielletty, penkkiurheilu paikan päällä sallittu. 

Ensimmäisenä valmistavana ja varmistavana toimenpiteenä katkaisimme eilen C More Sport -urheilukanavan tilauksen tästä päivästä alkaen. Ja yritämme etsiä korvaavia vapaa-ajanviettoharrastuksia tilalle. Luulen onnistuvani; Nojatuoli-Niilolla lienee vähän vaikeampaa talven taustaa vasten: hänhän, nimensä mukaan, istui viikonloput nojatuolissaan katsellen Yleltä ja Viaplaylta kaikki hiihtolähetykset tarkoin, samoin mäkihypyt sun muut slopestylet sekä jääkiekot liigapasseineen. Moottoriurheiluun emme sentään sortuneet, ilmastosyistäkin, kumpikaan.

Niilo on luvannut pitää päiväkirjaa urheilukuivalta ajalta ja merkitä päivittäin tunnelmansa vähän siihen tyyliin kuin biotieteilijä Leena Valmu kirjassaan Ulos baarikaapista:

“Sunnuntaina 28. toukokuuta. Alkoholiannokset: 2 – Korvaavia nautinnontuottajia: Ei todellakaan – Olotila: Kyllästynyt.  

Torstai 1. kesäkuuta. Alkoholiannokset: 0 – Korvaavia nautinnontuottajia: Ei löydy – Olotila: Väsynyt.

Mutta aivan erityisesti: haluaisin vain vetää kunnon perskännit.“

Voi tulla mielenkiintoisia merkintöjä Niiloltakin. Jäämme odotuskannalle. 

Ensimmäinen merkintä näkyy jo olevan valmistumassa:

“Torstai 1. kesäkuuta.  – Olotila: Kyllästynyt - tietäen, että viimeiseksi jännitysnäytelmäksi urheilun saralta jäi Tsekki-Suomi-lentopallo-ottelu eilisillalta, missä Suomi nujertui vasta viidennessä erässä 16-14. Ottelu päättyi siis 2-3 tappioon. Mitenkähän minun ja meidän käy omassa kuukauden urheiluasketismissamme?"

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä

Kustannussopimus

Ei huoli liioin lehtiä lueskella, lukee lehtien sijasta blogeja: niissä elämänkirjoa nokko.

Meille jotka mielellään luemme, jostain kumman syystä, sanataidekulttuuriin liittyviä asioita, on se maailma keskitetysti tyrkyllä esim. täällä.

Ja johan lähtee elo liikkeelle kaikkine iloineen ja suruineen.

 

Jokin aika sitten luiskahdin seuraamaan tämmöisen 'hääräilijän' (= hänen itsensä määritelmä itsestään) kamppailua Addiktio-käsikirjoituksen kimpussa:

 

 

Pitkä on ollut prosessi ja vaivalloinenkin taival esikoiskirjailijaksi, kuten Päätalolla ikään ja kuten blogipötköstä luettavissa on:

 

Hämärässä Huhtikuun

 

Mutta katsopa vaan: Maali! Goal! Ja seitsemän tähteä!

Tuore tapaus. 

Hän, Huhtikuu, vielä nimetön, kuukautta ennen nimmariaan kirjoittaa:

"Nyt kävi näin. Addiktio siirtyy Otavan hoiviin. Sopimus tuli allekirjoitettua (näköjään) eilen, kun vuorokausi ehti tässä jo vaihtua. Ei tätä oikeastaan vielä tajua, luulen, että aamulla (tai iltapäivällä) kun herään, en hetkeen edes ---"

"Addiktion ensimmäisen raakaversion aloituksesta (aloitin kirjoittamisen 2013 keväällä) tähän päivään meni aika tasan 6 vuotta."

Jäämme odottamaan* addiktion laatua ja Addiktion ilmestymistä: jokohan syysmarkkinoille?
Lykkyä!

*😜 SARVin (Suomen arvostelijain liiton) jäsen 😝 

🏂 hiihdot 6+13 km / 601 km//€= 93 h

KIRJA-ARVOSTELUT
*** myös