Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)

keskiviikko 26. helmikuuta 2025

Pohjalta ponnistaen

Nyt ei siitä Päätalon ponnistelusta, vaan Marko Tapion (1924-1973) kirjasta, joka ilmestyi postuumina reilusti toistakymmentä vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen:

WSOY 1985 - 138 s.
Ja käteenhän se ilmestyi näin.

Se on kirja näyttämisen halusta ja alemmuuden tunteesta, joka nakertaa ison maatilan poikaa syvältä kuultuaan Ritvan, jota oli illan pyörittänyt, tajunnan räjäyttävät rukkassanat juhannustanssien päätyttyä Kukonhiekan lavalla:

"Juu aa veriveri bjutiful booi. Bät täts näting to mi."


Sanaakaan poika ei ymmärtänyt, mutta sävyn kyllä.

Urheilun polttavan tuskan, suomenmestaruuksien kautta eteenpäin! Opiskelemaan ja lakia lukemaan - juonimista opiskelemaan! - pääkaupungin yliopistoon.

On se sitten komiaa tavata tuo Kukonhiekan Ritva osakunnassa ja kuitata sille kuulemansa. Sanoa täräyttää:

"You are very very beautiful girl. But that's nothing for me!"



Kirjavinkeissä.
myöhemmin tämäkin Tapio

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti