Tietoja minusta

Oma kuva
Vanheneva ja haurastuva: ilman sarvia ja kohta varmaan hampaita; exänä: ope (luokan-, erityis-), lautamies + ties mitä - ja mikä huvittavinta = humanististen tieteiden kandidaatti HUK. Tällä POTULLA eli potalla ähistään omanlaisesti, ylen viisaita vältellen. (Blog content may be published in part or entirety by any print, broadcast or internet/digital media outlet, or used by any means of social media sharing.)
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tapperit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Tapperit. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. helmikuuta 2025

Pohjalta ponnistaen

Nyt ei siitä Päätalon ponnistelusta, vaan Marko Tapion (1924-1973) kirjasta, joka ilmestyi postuumina reilusti toistakymmentä vuotta kirjailijan kuoleman jälkeen:

WSOY 1985 - 138 s.
Ja käteenhän se ilmestyi näin.

Se on kirja näyttämisen halusta ja alemmuuden tunteesta, joka nakertaa ison maatilan poikaa syvältä kuultuaan Ritvan, jota oli illan pyörittänyt, tajunnan räjäyttävät rukkassanat juhannustanssien päätyttyä Kukonhiekan lavalla:

"Juu aa veriveri bjutiful booi. Bät täts näting to mi."


Sanaakaan poika ei ymmärtänyt, mutta sävyn kyllä.

Urheilun polttavan tuskan, suomenmestaruuksien kautta eteenpäin! Opiskelemaan ja lakia lukemaan - juonimista opiskelemaan! - pääkaupungin yliopistoon.

On se sitten komiaa tavata tuo Kukonhiekan Ritva osakunnassa ja kuitata sille kuulemansa. Sanoa täräyttää:

"You are very very beautiful girl. But that's nothing for me!"



Kirjavinkeissä.
myöhemmin tämäkin Tapio

torstai 26. joulukuuta 2024

Tapperien kanssa tapellut

 joulun pyhät

Vaan olipa kunnon taisto - ja miten mielenkiintoista!

Warelia, 2024

Erkki Vettenniemi on kirjoittanut Kirjailijan latu -kirjan Marko Tapiosta, eli pikemminkin Marko Tapperista, jolla nimellä tämä kiihkeä urheilijahirmu nuoruutensa eli, ennen kuin putkahti kirjailijapiireihin romaanillaan Lasinen pyykkilauta olympiavuonna 1952. Vettenniemen elämäkertakirja päättyy tuohon kirjan putkahtamishetkeen, eli tavallaan luennassa on Marko Tapion puolielämäkerta. 

Siis näin hiihtomiehen kannalta erittäin mielenkiintoinen sisällöltään. 😋

Siinä tanner ryskää kun esikoinen Marko ja velipojat Harri, Kain ja pahnan pohjimmainen Yrjö juosta temmeltävät ja hiihtää ryskävät, leiskauttelevat rakentamastaan hyppymäestä kammottavia siivuja Saarijärven Tarvaalan kylällä.

Lahjat eivät riittäneet hiihtohuipulle, vaan taiteilijoista tuli jokaisesta.

Vettenniemen kirja on ehdolla vuoden 2024 Urheilukirjaksi kuuden kandidaatin joukossa, joista kaksi muuta olen lukenutkin:
Vaan eivät ne vertoja vedä tälle hielle, myös tuskanhielle, tuoksahtavalle 
Kirjailijan ladulle!


Kirjavinkeissä
tänään
ps