Epämukavuusalueella

 het' perrään suoraan taas syvään päätyyn

 Kanteletar/Elinan surma

Elinainen neiti nuori

Meni aittahan mäelle,

Vaskivakka kainalossa,

Vaskiavain vakkasessa.

Tuoltapa tulee Klaus Kurki.

“Mistäs tunnet Klaus Kurjen?”

“Tulennasta tuiman tunnen,

Jalon jalan heitännästä.”

On se vaan työnnettävä tuo nokkansa milloin minnekin ja milloin minkin aidan raosta pirteänä pysyäksensä ja ajan, menneen ja nykyisen, hermoilla.

Aukenihan tuo jollain tasolla sarjakuvakin, niin miksei sitten O0pPERAaaa! 

Oskar Merikannon Elinan surmassa eilen istuttihin, nautittihin - myös niitä leivoksia. 

Klaus Kurki ja Kirsti Fleming.
Heikki Kilpeläinen ja Anu Ontronen
Kuvakaappaukset ESMO ry:n videolta 

Vapistihinkin*, siinä ensimmäisellä rivillä, kun tuo tumma jytäkkä nainen tarttui teräsaseeseen ja lauloi niin että penkki tutisi. Oli muuten mahtava ilmestys! Ei se meitä jahdannut vaan Klaus Kurjen vaimoa. Tappaakseen vainosi Elinaa, mustasukkaisuudessaan, niin kovin halusi itselleen tuon Kurjen.

Ja nyt juonipaljastus (siis silmät kiinni ne jotka haluavat säil--jne.): juoni tuo tumma nainen, Kirsti, asiat niin, että Klaus itse lopulta tappoi vaimonsa, rakkaan Elinansa, kun toinen, tuo tumma nainen, koko mezzosopraanosuullaan syyti valhetta Kurjen korvaan - Elina muka kantoi toisen miehen lasta!

Se on jännä, jotta nämä juonipaljastukset kuuluvat oopperakuvioihin itsestään selvänä, libretto lukusalle, vaan paljastapa, spoilaapa, romaaneista, dekkareista juonet, niin johan saat lukijan vihat päällesi! 

Musiikin kulkua en tässä pysty paljastaen selvittämään, se täytyy kaikkien käydä kokemassa paikan päällä, missä nyt sitten seuraavan kerran ESMON organisoima esitys järjestettäneen. Tämä Karjalaisen kriitikko on kokenut sen näin:

Karjalainen / Jyri Ojala 22.9.2024

Vaan minullepa osattomalle asiantuntemattomalle kelepas! 

Kerrankin voi hyvällä omalla tunnolla ja suurella ihmetyksellä tunnustaa: en olisi halunnut tuon loppuvan niin pian - mitä tuota nyt 'huutoa' reilut kolmatta tuntia kesti. Ilmankos: M. Pölönenhän oikein televisiossa kertoikin että tangomaisen rahvaanomaista mustasukkaisuutta siellä tapahtuu.

Ajoi päin sula’a merta,

Alle aaltojen syvinten.—

Se oli meno nuoren miehen,

Kanssa nainehen urohon;

Kirsti rakkina perässä.

* niin, kennenkö kanssa vapistihin? Tietysti sen yhen hyväkkään, ikiystävä Mattibuun - hänhän on musamiehiä henkeen ja vereen, omat orkat ja pelit; eihän sitä muuten meikäläinen sotkeutuisi tämänmoisiin kotkotuksiin ja mielen avarruksiin. Nyt kun vielä seurueeseen saatiin mukaan vaimot ja Mattibuun Laura, musiilkkiope oppaaksi, niin hauskanjännittävä iltahan siitä taas kerran kehkeytyi, nyt Merikannon musiikin parissa.

Ohjaus Markku Pölönen, Joensuun kaupunginorkesteri /
kapellimestari Huba Hollókői

omat  KIRJA-ARVOSTELUT 

Kirjavinkeissä