Kirjavinkeissä tänään taas pyörittelen 26-osaista Iijoki-sarjaa, joka hylkii luotaan sinne kuuluvaa Nälkämäkeä. Nälkämäestä (oik. Siiranmäen vankileiri) on tullut sarjan äpärä, ellei peräti ihtiriekko.
Olen aina ihmetellyt, mikseivät kirjanoppineet, tai kustantaja Gummerus, laske kirjaa sarjaan kuuluvaksi, vaikka se sinne kuuluu ihan Kalle Päätalon (1919-2000) itsensä sinne usuttamana.
Kalle näet keskeyttää Tammerkosken sillalla -osan etenemisen sivulla 207 kirjoittaen:
"Kannaksen varavankilan lakkauttamisen loppuselvittelyt olen kuvannut NÄLKÄMÄKI -romaanin viimeisessä luvussa. Nälkämäen lopun, kuten koko romaaninkin tärkeimmät tapahtumat ovat todellisia, joskin kaunokirjallisesti väritettyjä. Siksi en ryhdy kertomaan jo kerran kuvaamiani tapahtumia, vaan siirrän Nälkämäen loppusivut tähän kirjaan sellaisinaan: [(206-229)]."
 |
| Ja näin Iijoki-sarja on nyt painoksista riippuen 17014 + 557-sivuinen ja 27-osainen. 😂 |
Kyllä se siihen kuuluu, ilman muuta. Oli muuten jonkin Nälkämäen painoksen kannessa sen juustoveitsialikessun kirjoittama lupalappu sokereiden kuskaamista varten, kun vangit keräsi sokereistaan muonamikolleen häälahjan...
VastaaPoistaIijoki-sarja on turhan vieroksuttu, arvosteluissa ei paljoa ymmärrystä herunut, mutta mielestäni teossarja on kahdessakin mielessä todellinen isänmaan kirjallisuuden kulmakivi.
Ensiksikin rehevä kieli, henkilöiden murteelliset ilmaisut on siirretty kirjan sivuille mahdollisimman tarkkaan, veäkäsyineen.
Toiseksi kannattaa lukea siksikin, että saa autenttista kuvaa siitä, millaista oli elämä 50-100 vuotta sitten, näkee sen, miten alkeellisesta kehitysmaasta nousi kuin nousikin moderni pohjoismainen maa.
äej
PoistaKävin tuossa ohessa mailinvaihtoa Päätalon Iijoen läpikotaisin tuntevan, ainakin kolmesti läpilukeneen, Kai Hirvasnoron kanssa tästä Nälkämäestä/Iijoesta.
Hän määrittelee Iijoki-sarjan ensin näinikkään:
"Sittemmin olen alkanut puhua 27,5-osaisesta sarjasta. Se 0,5 Kannaksen lomajunan nimitarina. Vasta siinä selviää kunnolla, miksi Kalle hylkäsi Sylvi Vesaston ja alkoi seurustella Lainan kanssa."
Ja vielä myöh. täsmentäen tähän tappaan:
"En muistanutkaan, että Kannaksen lomajunassa on kaksi muutakin novellia, jotka kasvattavat Iijoki-sarjan 27,5-osaiseksi."
=
https://blogit.kansanuutiset.fi/paatalon-matkassa/viimeisen-viitanvalin-jalkeen/
Tottahan puhut Päätalon arvostuksen puutteesta, varsinkin hienokirjallisuuspiireissä: mieluummin vastaavat Proustit ja Knausgårdit, kunhan ei vaan Kalle.
Vaan mitteepä myö nuista muista!
Minähi olen ne möllärit ja aapiset tavaillu hyvinni monneen kertaan, ja kovasti nauttinut mainituista seikoista.
VastaaPoistaMinun laisiani Päätalon tuntijoita on korpipitäjissä hyvinnii usseita. Olen käynyt tuvissa, joiden kirjahyllyä Päätalo-rivistö komistaa, muuten valikoima on satunnaista.
Minulla ei ole, kirjastosta kävin aina hakemassa. Jollakin lukukerralla saattoi joutua jotakuta osaa odottelemaan, mutta kun oli ne jo useasti lukenut, niin ei se niin haitannut.
Niinpä olen tullut tuntemaan sellaiset sanat kuin vihtasaverikko, selekäkeikkanauru, öykäily, lukemattomista mehevistä alatyylin ilmaisuista nyt puhumattakaan....
äej
Poistahuvittas nähä miten nykyÄLYkännykkänuoriso ymmärtäs kallekieltä, mahtas olla yhtä ölöllä yötä kuin me nuorten ilmaisuista.
Sai Kalle semmosetkin ihmiset lukemaan, jotka muuten karttoivat lukutouhuja, jotkut jopa syntisenä mölläreitä pitivät. Mutta Kallen isä-Herkko ei taipunu, ei livenny periajatuksistaan.